sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Wincapita - puolustuksen puheenvuoro kirjana

Wincapita ei ollut pyramidi, vaan ulkomailla toimiva sijoitusklubi, jonka toiminnan Suomen valtio katkaisi laittomasti. Oikeudenkäynneissä unohdettiin kansainväliset ja kotimaisetkin lait, kun sijoitusklubin jäsenille haluttiin nopeasti tuomiot ja heidän lailliset voittonsa takavarikoitiin.

Tämä on oma tiivistykseni Ilkka Pitkäsen WinCapita-kirjasta (alaotsikko ”Suomen suurin talousrikos ja pyramidihuijaus, vai, kaikkien aikojen suurin viranomaisrikos Suomessa?”). Kirjoittaja on oikeustieteen lisensisaatti ja ekonomi Ilkka Pitkänen, joka on johtanut ns. Wincapitan puolustusrintamaa ja edustanut klubin jäseniä oikeudenkäynneissä.

Oikeuden tuomion mukaan Wincapita oli pyramidi, jossa 400 % vuosituotoista haaveilleet hyväuskoiset menettivät rahansa. Mutta aina on hyvä kuulla myös toista osapuolta ja katsoa asioita uudesta näkökulmasta. Annetaan siis tilaisuus Pitkäselle, jonka omakin historia on värikäs (”erotettu 1998 varattomana asianajajaliitosta”, kertoo Ylen uutinen).

WinCapita -kirja.
Kirjan eetos käy ilmi jo esipuheesta: ”Jostain syystä Suomen viranomaiset eivät voineet sietää sitä, että tavalliset suomalaiset pystyivät saamaan klubissa huomattavia tuottoja” (s. 4). Teksti on pientä, joten 320 sivulle sitä mahtuu valtavasti. Teksti on juristimaisen pikkutarkkaa ja perusteellista, välillä rasittavuuteen asti. Paikoin yksittäinen tekstikappale toistuu sellaisenaan pari sivua myöhemmin. Samoja avainkohtia toistetaan loputtomasti, aivan kuin lukija olisi dementikko tai ei muuten uskoisi lukemaansa.

Tekstiä on. Paljon.
Äidinkielenopettaja saisi halvauksen jo kirjan nimestä: pilkku vai-sanan jälkeen on pahin mahdollinen pilkkuvirhe, eikä kyseessä ole painovirhe, sillä sama muoto esiintyy kirjan selkämyksessä. Opettaja haroisi hiuksiaan myös kirjan tekstissä, jossa vilisee huuto- ja kysymysmerkin yhdistelmiä (!?), valmiita alleviivauksia ja lihavointeja – usein vielä molempia yhtä aikaa. Näin toimivat tavallisesti kokemattomat kirjoittajat, jotka eivät usko viestinsä menevän muuten perille. Tekijä on selvästi tuohtunut kaikesta tapahtuneesta.

Pitkäsen kirja käsittelee sekä klubin toimintaperiaatetta että oikeuslaitoksen toimintaa. Jälkimmäinen on paksua juridiikkaa, jonka argumentointia en pysty arvioimaan. Tekstissä on loputtomasti viittauksia lähdeteoksiin, pykäliin, ennakkotapauksiin ja EU-lainsäädäntöön, ja ne ainakin näyttävät uskottavilta. Toivottavasti joku juristi kommentoi kirjan tätä puolta. Jos osakaan Pitkäsen väitteistä on totta, oikeuslaitoksella on syytä tutkia toimintaansa.

Vähän yksinkertaistaen WinCapita kertoi olevansa sijoitusklubi, joka teki jäsenten rahoilla tuottoisaa valuuttakauppaa. Keskeisessä roolissa oli Kailajärven kehittämä ohjelma, joka antoi osto- ja myyntisignaaleita valuuttakauppaa varten. Kirjan (ja Kailajärven kanssa käymäni sähköpostikeskustelun) mukaan signaalit toimivat oikein, mikä myös oikeudenkäynnissä näytettiin. Varsinaista valuuttakauppaa ei kuitenkaan käyty, vaan ”Kailajärvi teki laskennallista valuuttakauppaa vain klubin sisällä ja sai siellä aikaan huomattavia tuottoja jäsenistölle” (s. 11). Pitkäsen mukaan tässä ei ole mitään outoa, sillä ”tuhansien valuuttakauppameklarien valtaosa toimii [vastaavalla] dealing desk-periaatteella” (s. 17) ja ”se on eräänlaista vedonlyöntitoimintaa asiakkaita vastaan, jossa meklari uskoo, että asiakkaat eivät onnistu valuuttakaupassaan, jolloin kertoimien mukaiset asiakkaiden tappiot koituvat meklarin itsensä hyödyksi” (s. 158).

Kirjassa on esimerkki (s. 57-59) vuodelta 2007, jossa pips-lukemien (”pips … on 0,1 promillea dollarista”, s. 54) mukaan laskettu 10 000 euron alkupääoma on tuottanut vuoden loppuun mennessä 24 654,79 euroa. Jos tämä pitää paikkansa, Kailajärvi on nero ja ansainnut talouden Nobel-palkinnon. Suuret pankit ovat panostaneet miljoonia automaattisten kaupankäyntijärjestelmien kehittämiseen, eikä kukaan ole päässyt lähellekään tällaisia tuottoja. Oikeudenkäynnissä mm. professori Vesa Puttonen todisti, että valuuttakauppa on lähinnä nollasummapeliä, jossa voitolle pääseminen on kuin kolikon heittämistä.

Suuret voitot olivat mahdollisia vivutuksen (leverage) ansiosta. Satakertaisella vivutuksella pienikin kurssinousu tuotti satakertaisen hyödyn. Entä jos kurssit laskivat? ”Myönteisen suunnan kääntyessä laskuun, kaupankäynti loppuu ja osallistuva vivutettu pääoma poistuu kaupankäynnistä ja varat palaavat alkuperäiseen arvoonsa” (s. 63). Jos rahanteko on oikeasti näin helppoa, mikseivät kaikki vivuta samalla tavalla vain ylöspäin? Epäilemättä Pitkänen ekonomina tuntee asian, mutta minä insinöörinä en tätä kohtaa ymmärrä.

Kaikissa huijauksissa on yksi oleellinen kysymys: jos juttu toimii, miksi mainostaa sitä muille? Miksei hyvän rikastumiskeinon keksinyt hyödynnä ideaa itse kaikessa hiljaisuudessa? Jos Kailajärven signaalit toimivat, miksi hän perusti klubin ja auttoi muita rikastumaan sen sijaan, että olisi rikastunut itse? Pitkänen kuittaa asian pitämällä kysyjää tyhmänä (s. 49): ”Tässä on nähtävissä se liiketoiminnallinen tavoite, joka Kailajärvellä oli ohjelmiston ja klubin toiminnan kehittämisessä. Kun tämän ymmärtää, ei tarvitse kysellä, että miksi Kailajärvi ei itse tehnyt ohjelmallaan suurta valuuttakauppaa, jos ohjelma kerran oli niin hyvä. Tietenkin tuo kysymys on yhtä tyhmä kuin esittäjänsäkin. Eihän kukaan kauppiaskaan valmista tuotteitaan myydäkseen niitä itselleen!”

Kailajärven kirje veljelleen (esitutkinta-aineistoa).
Pitkänen ei mainitse mitään Kailajärven veljelleen lähettämästä kirjeestä, jossa hän sanoo pettäneensä kaikki ja tunnustaa Wincapitan olleen suuri kupla, joka paisui ja paisui. Hän ei osannut lopettaa vaan piti järjestelmää pystyssä keksimällä jäsenille yhä uusia lupauksia. Maaliskuussa 2008 sivut menivät kiinni ja Kailajärvi pakeni ulkomaille koodatakseen valmiiksi valuuttarobotin, joka olisi käynyt todellista valuuttakauppaa ja ansainnut jäsenten rahat takaisin. Poliisi tavoitti hänet kuitenkin Ruotsin maaseudulta joulukuussa 2008 ja koodaus jäi kesken.


Muutama sana juridiikasta. Pitkäsen mukaan klubin toimintaa ei olisi saanut lainkaan tutkia Suomessa, koska yhtiöllä oli täällä vain jäseniä -- ei tiliä, laitteita, tiloja eikä muutakaan toimintaa. Tutkinta olisi pitänyt tehdä Lontoossa, missä sijaitsi yhtiön tili Moneybookers-pankissa. Se puolestaan oli rekisteröity Wyomingissa sijaitsevan Worldwide Investments Company LLC -yhtiön nimiin. Pitkäsen mukaan Wincapitan toiminta olisi Englannin lain mukaan ollut sallittua.

Hovioikeus tuomitsi Kailajärven helmikuussa 2013 törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta viideksi vuodeksi vankeuteen. Korkein oikeus ei käsitellyt petosta, mutta rahankeräysrikos meni läpi tuomariäänin 3-2. Tulos kertoo, että aihe on ollut vaikea oikeuslaitokselle. On helppo uskoa Pitkästä ainakin siinä, että jutun laajuuden vuoksi prosessissa vedettiin mutkia suoriksi.

Eräs sellainen kohta on rikoshyödyn takaisinperintä. Oikeuslaitos ei lähtenyt erittelemään, miten paljon kukin jäsen oli saanut laillisia tuottoja (lisenssien myynnistä pörssin sisällä toisille jäsenille) ja miten paljon virtuaalisesta valuuttakaupasta. Kaikki tuomittiin rikoshyötynä takaisin, eikä lain mahdollistamaa kohtuullistamismenettelyä sovellettu.

Koska hovioikeus piti rikosta vakavana, se otti poikkeuksellisen tiukan linjan. Esimerkiksi vuonna 1941 syntyneen naisen 17313 euron hyöty tuomittiin menetettäväksi, vaikka nainen oli toiminut hyvässä uskossa ja oli vakavasti sairas. Vilpittömän mielen suojaa tai kohtuullistamisperiaatetta ei sovellettu. Pitkänen itse kertoo oululaisesta 90-vuotiaasta sydän- ja aivoinfarktin saaneesta vastaajasta (s. 163) ja kutsuu oikeuden asennetta ”verenhimoiseksi”. Sivuilla 228-229 on monia tarinoita ihmisistä, jotka ehtivät kuluttaa saamansa voitot ja joutuivat ahdinkoon, kun ne takavarikoitiin korkojen kera takaisin. ”Ihmiset luonnollisesti olivat käyttäneet rahat elämiseen, koulutukseen, kotien perustamiseen ja muihinkin kohteisiin, joista rahat eivät enää olleet palautettavissa. Tilanne johti lukuisiin itsemurhiin, joissa sijoituksiin lainaa ottaneet joutuivat toivottomiin tilanteisiin, lukuisia yrityksiä ajautui konkursseihin, perheitä hajotettiin joka puolella Suomea ja ihmisten kodit joutuivat pakkotoimien alle” (s. 227).

Tälläkin asialla on kääntöpuolensa, sillä raha ei synny tyhjästä. Wincapitasta hyötyneiden tulot olivat pois toisilta jäseniltä. Rikoshyötynä perittyjä voittoja palautetaan vielä tänäkin vuonna takaisin uhreille kahdeksan miljoonan edestä (lisäys: takaisinmaksut viivästyvät). Ainakin he lienevät tyytyväisiä oikeuslaitoksen toimintaan. Wincapita työllistää oikeuslaitosta vielä 10 vuotta aktiivisen toimintansa jälkeenkin.

Kirja on omakustanteinen (ISBN 978-952-93-8626-0) ja sitä voi tilata 65 euron hintaan suoraan tekijältä.

115 kommenttia:

Yksi Turkkulaanen kirjoitti...

Toivottavasti kukaan ei erehdy ostamaan Pitkäsen kirjaa. Tuskin hän on rehellisesti ottaen ansainnut niitä tekijänoikeusmaksuja, yrittää vain hyötyä huijauksesta vielä kerran.

Petteri Järvinen kirjoitti...

"Ilkka Pitkänen kuuluu Wincapitan jälkilaskuttajien eliittiin: 90 päämiehen edustaminen ympäri Suomen käräjäsaleja tuottaa puolustusrintaman asiamiehelle muhkean miljoonatilin." (Ylen MOT)

On helpompiakin tapoja ansaita rahaa kuin tällaisten tiiliskivien kirjoittaminen.

Anonyymi kirjoitti...

Kova olet ruotimaan Pitkäsen taustaa joka tietää tuon asian parhaiten tässä maassa. Itse olit vuosia syytettynä Jippii sotkussa josta pääsit livahtamaan kun koira veräjästä. Onko sulla Petteri joku ihmeellinen todistamisen tarve näillä kirjoituksillasi? Koitatko päteä vai mikä on kaiken taustalla. Mutta ei sinulta kyllä voi muuta odottaakaan kun on lukenut kirjoituksiasi. Harvoin täältä löytää yhtään positiivista kirjoitusta. On varmaan raskasta elää jatkuvan negatiivisuuden kanssa ja katsoa peiliin joka aamu.

Anonyymi kirjoitti...

Onkohan Petteri ymmärtänyt lukemaansa. Kun mikä tahansa, mistä on hyvä tuotto, sen on oltava rikollista, koska se ei ole mm mahdollista. Wincapita oli ihmeellinen "huijaus", koska se antoi enemmän rahaa jäsenille kuin he sinne sijoitti. Mutta vielä ihmeellisempi on tuo valtion "ratkaisu", kun lupaa maksaa tappiolla oleville jäsenille rahaa takaisin. Tämä raha on kerätty voitolla olevilta jäseniltä. Tämä raha, mikä on laillinen tuotto, valtio harrastaa rahanpesua, maksamalla "rikollisesta" rahasta kansalaisilleen. Noh, tähän en vieläkään usko. Mutta Petteri, miten on mahdollista, kun tästä samasta klubista maksettiin ulkomaille 40 maan jäsenille, he saavat pitää saamansa tuotot. Jos siis suomalaiset ovat rikollisia, niin eikö silloin muutkin? Ajattelepas sellainen asia että muut olisivat rikollisia ja suomalaiset saisivat pitää saamansa tuotot. Kun laki on olemassa, mitä sillä tekee, jos sitä ei tartte noudattaa. Petteri lue uudestaan kirja, itse en löytänyt mitään sellaista, joka on ristiriidassa EU ja Suomen lain kanssa. Vaikka miten kritiikkiä annat, et kertonut mihin lakipykälään vetoat. Yrität vain kritisoida kirjoittajan perusteluja omilla näkemyksilläsi. Onneksi meillä on laki, jota Pitkänen ei ole kirjoittanut. Hän vaatii tuomion perustuvan lakiin, ja nämä on tuossa kirjassa kertakaikkiaan hyvin tuotu esille, sinullekin.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Wincapita oli ihmeellinen "huijaus", koska se antoi enemmän rahaa jäsenille kuin he sinne sijoitti.

Se on kieltämättä ihmeellistä. Osaatko sinä selittää, mistä ylimääräinen raha syntyi? Miten klubin sisäinen valuuttakauppa voi antaa enemmän ulos kuin mitä siihen pantiin sisään?

Anonyymi kirjoitti...

Huomaa että ei riitä Petterin "tietotaito" enää tähän leikkiin. No kova olet ainakin aina valittamaan. Jos luet sen kirjan riittävän monta kertaa niin ehkä, huom ehkä sinäkin jotain jopa ymmärrät mitä tapahtui. Syyttömät on maksaneet jopa hengellään rakkaan Suomen valtion toimesta tehdyn lahtaamisen jälkipuinnit. Ja miksi media on hiiren hiljaa tästä kirjasta jossa totuus nyt kerrotaan niin yksityiskohtaisesti kun sen vaan voi tehdä. Koska media on tässä ollut pelinappula alusta alkaen jokaista toimittajaa myöten eikä voi enää muuta kirjoittaa kun menee lopullisesti kasvot.

Anonyymi kirjoitti...

Pari Järvisen kommenteista jäi hiertämään:

"Suuret voitot olivat mahdollisia vivutuksen (leverage) ansiosta. Satakertaisella vivutuksella pienikin kurssinousu tuotti satakertaisen hyödyn. Entä jos kurssit laskivat? ”Myönteisen suunnan kääntyessä laskuun, kaupankäynti loppuu ja osallistuva vivutettu pääoma poistuu kaupankäynnistä ja varat palaavat alkuperäiseen arvoonsa” (s. 63). Jos rahanteko on oikeasti näin helppoa, mikseivät kaikki vivuta samalla tavalla vain ylöspäin? Epäilemättä Pitkänen ekonomina tuntee asian, mutta minä insinöörinä en tätä kohtaa ymmärrä."

Häpeän punaiset läiskät kuumottelisivat poskipäilläni eräänkin vuoden jos olisin Petterin pöksyissä.
En viitsi edes ruveta kantamaan säkillä valoa Petterin vintille.

"Rikoshyötynä perittyjä voittoja palautetaan vielä tänäkin vuonna takaisin uhreille kahdeksan miljoonan edestä. Ainakin he lienevät tyytyväisiä oikeuslaitoksen toimintaan. Wincapita työllistää oikeuslaitosta vielä 10 vuotta aktiivisen toimintansa jälkeenkin."

Vähänpä se Petteri seuraa uutisointia.
Mediahan on antanut ymmärtää, että kenellekään rahansa menettäneistä ei ole maksettu vielä centtiäkään.
Ja se 8 miljoonaa, joka varattiin budjettiin tänä vuonna rikoksen uhreille jaettavaksi oli vain Oikeusministeriön kömmähdys, joka sittemmin oikaistiin Oikeusrekisterikeskuksen toimesta.
Laissahan on selvät toimintaohjeet ns. kevennetyn korvauskäsittelyn aikatauluille ja muille kriteereille.
Palataan tuohon asiaan 2030-luvulla, mikäli elonpäiviä piisaa.
Mutta on siellä ihan asiaakin:

" Jos osakaan Pitkäsen väitteistä on totta, oikeuslaitoksella on syytä tutkia toimintaansa."

Pitkänen on ottanut kirjaansa vain pienen osan niistä virheistä ja jopa rikoksista, joita KRP, syyttäjät ja tuomioistuimet ovat tehneet tapaus WinCapitan yhteydessä.
Lain noudattaminen on unohtunut viranomaisilla synnytetyn massahysterian johdosta.
Onneksi hysteria ei edennyt Ruanda-tasolle.

"Korkein oikeus ei käsitellyt petosta, mutta rahankeräysrikos meni läpi tuomariäänin 3-2. Tulos kertoo, että aihe on ollut vaikea oikeuslaitokselle. On helppo uskoa Pitkästä ainakin siinä, että jutun laajuuden vuoksi prosessissa vedettiin mutkia suoriksi."

Lakihan muotoilee, että mikäli asiassa jää järkevä epäily vastaajan syyllisyydestä, tuomittakoon vastaajan hyväksi.
Kaksi KKO:n oikeusneuvosta totesi, jotta rikosta ei heidän mielestään ole tapahtunut, mutta tuomio vain napsahti.
Paitsi mutkien oikomista, rikottiin myös lakia sekä kyseenalaistettiin eri mieltä olevien korkeimman oikeuden tuomareiden käsityskyky ja lain tuntemus.
Heipparallaa!

"Pitkänen ei mainitse mitään Kailajärven veljelleen lähettämästä kirjeestä, jossa hän sanoo pettäneensä kaikki ja tunnustaa Wincapitan olleen suuri kupla, joka paisui ja paisui. Hän ei osannut lopettaa vaan piti järjestelmää pystyssä keksimällä jäsenille yhä uusia lupauksia."

Tuohonpa ei Kailajärvikään ole osannut tyhjentävästi vastata.
Peukalonhierojat ja käsivarsien puristelijat ovat väittäneet kirjettä väärennetyksi, Kailajärvi taas on itse kertonut olleensa pienoisten paineiden alla sommitellessaan tekstiä läppärillään.
Velipoika kiikutti kirjeen KRP:lle ja sai siitä hyvästä synninpäästön.

Olisiko tuossakin aihetta tutkia toimintaansa niin Kailajärven, velipojan, KRP:n kuin syyttäjienkin?

Tuohtuneen oloisena on Petteri ruvennut vastinettaan väsäämään:

"Äidinkielenopettaja saisi halvauksen jo kirjan nimestä: pilkku vai-sanan jälkeen on pahin mahdollinen pilkkuvirhe"
"Pahin mahdollinen"
"”Suomen suurin talousrikos ja pyramidihuijaus, vai, kaikkien aikojen suurin viranomaisrikos Suomessa?”"

Ehkäpä pilkun tarkoituksena onkin vain pysähdyttää lukija pieneksi hetkeksi ja lukemaan uudestaan tekstin loppuosa.
Kertaushan se on opintojen äiti.

Anonyymi kirjoitti...

1.Sinulle "yks Turkulaanen"- ajattelitko tosiaan, että Pitkänen kirjoitti 300 sivuisen kirjan jonka sisällön voi "yks Turkulaanen" kommentoida kumoon kahdella lauseella.

Kerkesitkö ajattelemaan ennen kuin tartuit kynääsi, että kirjan sisällön tarkoitus saattaisikin olla juuri se, että WinCapitasta ei lopulta löytyisikään mitään rikosoikeudellisesti moitittavaa ja toisaalta se, että juridisessa tarkastelussa suoritetuista viranomaistoimista saattaisi löytyä huomautettavaa - huomautettavaa siinä määrin, että ne todellisuudessa olisikin toteutettu vallitsevan lainsäädännön vastaisesti.

Voithan älykkönä niin halutessasi kumota jonkun kirjan väittämän esittämällä vastanäytön Pitkäsen näkemyksille jos koet, että Pitkäseltä on jäänyt jokin asia 8 vuotta kestäneissä tutkimuksissaan edelleen puoliväliin.

Jos joku rohkenee tällä tasolla väittää, että tuomioistuimet sekä viranomaiset ovat mokanneet ja pahasti case WinCapitassa ja perustelee myös näkemyksensä autenttisesti - kai vähintä mitä vastaväittäjältä tulisi vaatia on vastanäyttö.

Tuuleen huutelu vaikka tällä blogilla Petterin tai jonkun toisen toimesta on lapsellista - näyttö kehiin tai sitten olisi parempi olla kuunteluoppilaana.

2. Petteri - löydät kirjan teksteistä + merkinnöistä paljon huomautettavaa, se vie kuitenkin fokuksen epäolennaiseen.

Tietokirjailijana ja kokeneempana kynäilijänä antanet varmasti anteeksi Pitkäselle pienet muotoseikkavirheet, hän on vain OTL / ekonomi koulutukseltaan, ei edes insinööri.

Petteri, muistatko kun ( http://www.talouselama.fi/uutiset/jippii-syyton-petteri-jarvinen-hapea-suomelle-3448243 )luonnehdit, että on häpeäksi Suomelle kun sait oikeutta vasta 12 vuotta tapahtumien jälkeen - olitkin syytön.

Ajattelitko, että Kailajärvi tai hänen ex-asiakkaansa eivät olisi oikeutettuja myös saamaan oikeutta, tapahtumista on vasta 9 vuotta aikaa. Jos jonkun niin sinun tulisi ymmärtää näitä ihmisiä, luuletko, että tuomioistuimet onnistuivat erehtymään vain kohdallasi asioissa?

KKO on olevinaan "pyhä" erehtymätön, mutta siellähän asuu inhimillinen erehtymisen mahdollisuus ihan normaali kuolevaisten muodossa - miksi kirja väittää KKO:n tietoisesti mokanneen WinCapita tuomioissaan, sekin selviää kirjasta.

WinCapita kirja antaa kaikille lukijoilleen mahdollisuuden muodostaa itse mielipiteen siitä, oliko se niin vain näin - ainakin se perustelee väittämänsä ja myös dokumentoi ne.

Jos joku olisi perehtynyt case WinCapitaan vieläkin perusteellisemmin kuin Pitkänen, luulenpa, että Pitkänen saattaisi mielellään vaikka tavata sellaisen henkilön, siitä varmuudella syntyisi makoisa keskustelu, mutta vielä toistaiseksi ei taida olla ilmoittautunut yhtään halukasta jakamaan korkeampaa viisautta Pitkäselle asian suhteen.

Lukekaa kirja eikä vain joo-joo miesten kommentteja tällä blogilla - minä olen lukenut.

Anonyymi kirjoitti...

Käsittämätöntä kyllä kun kukaan media (tätä petterin satu palstaa lukuunottamatta)ei ole tehnyt mitään juttua kirjasta, jos kirja ois tehty eri hengessä niin kyllä ois ykkös uutinen mediassa. Mutta kun ei haluta totuutta tuoda esiin ei sitten millään.

Petteri Järvinen kirjoitti...

oikeasti näin helppoa, mikseivät kaikki vivuta samalla tavalla vain ylöspäin? Epäilemättä Pitkänen ekonomina tuntee asian, mutta minä insinöörinä en tätä kohtaa ymmärrä."

Häpeän punaiset läiskät kuumottelisivat poskipäilläni eräänkin vuoden jos olisin Petterin pöksyissä.
En viitsi edes ruveta kantamaan säkillä valoa Petterin vintille.


Ehkä joku toinen antaa valoa minullekin. Pelkkä ylöspäin vivuttaminen ja pääoman suojaaminen kiinnostaa toki, sehän on varma tapa menestyä. Ihme, etteivät dealing desk -palvelut ole tätä keksineet.

Mediahan on antanut ymmärtää, että kenellekään rahansa menettäneistä ei ole maksettu vielä centtiäkään. Ja se 8 miljoonaa, joka varattiin budjettiin tänä vuonna rikoksen uhreille jaettavaksi oli vain Oikeusministeriön kömmähdys, joka sittemmin oikaistiin Oikeusrekisterikeskuksen toimesta.

Totta, korvaukset maksetaan vasta sitten kun kaikki jutut on saatu käsiteltyä. Tämä uutinen on mennyt ohi silmieni, kiitos täsmennyksestä.

Lakihan muotoilee, että mikäli asiassa jää järkevä epäily vastaajan syyllisyydestä, tuomittakoon vastaajan hyväksi. Kaksi KKO:n oikeusneuvosta totesi, jotta rikosta ei heidän mielestään ole tapahtunut, mutta tuomio vain napsahti.

Ei se ihan noin mene. Äänestyspäätökset ovat KKO:ssa tavanomaisia. Siksi Korkki ottaakin käsittelyynsä vain oikeudellisia kiistakysymyksiä, ei tavallisia rikostuomioita (joihin liittyy näytön arviointia).

"”Suomen suurin talousrikos ja pyramidihuijaus, vai, kaikkien aikojen suurin viranomaisrikos Suomessa?”"

Ehkäpä pilkun tarkoituksena onkin vain pysähdyttää lukija pieneksi hetkeksi ja lukemaan uudestaan tekstin loppuosa.
Kertaushan se on opintojen äiti.


Siihen tarkoitukseen käytetään pistettä tai ajatusviivaa. No, ehkei se pistä muiden silmään, mutta minä olen typonipo.

Tekstissä oli muitakin kirjoitusvirheitä, mutta ei häiritsevässä määrin, ja tekstin paljouden vuoksi virheet ovat ymmärrettäviä. Sen sijaan tekstiä olisi voinut tiivistää puoleen asian yhtään kärsimättä ja ymmärtävyyden lisäämiseksi.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Anonyymille: KKO ei ole erehtymätön, saihan Kari Uoti KKO:n jopa purkamaan oman virheellisen päätöksensä.

Pitkäsen kirja saisi enemmän julkisuutta, jos se löytyisi normaalista kirjakaupasta tai tekijä lähettäisi arvostelukappaleita toimituksiin, kuten alalla on tapana (ehkä on tehnytkin niin, en tiedä). Lisäksi kirja olisi kaivannut editointia ja tiivistämistä, joka helpottaisi lukemista.

Keskeisiin kysymyksiin (kuten siihen, miten klubin sisäinen valuuttakauppa voi tuottaa suuret voitot kaikille) en saanut kirjasta selkeää vastausta. Osaako joku muu selittää ne meille kaikille ymmärrettävästi?

Samalla voisi selittää mikä oli WIF (Worldwide Investment Foundation), siihen en kirjasta löytänyt vastausta.

Anonyymi kirjoitti...

>>> ...miten klubin sisäinen valuuttakauppa voi tuottaa suuret voitot kaikille) en saanut kirjasta selkeää vastausta. Osaako joku muu selittää ne meille kaikille ymmärrettävästi? <<<

Hyvä kysymys, eikä tietenkään voi tuottaa, koska ulkopuolinen lähde rahoille puuttui. Klubi ei sijoittanut jäsenten varoja tai edes omia varojaan todellisuudessa mihinkään ulkopuoliseen tulonlähteeseen, vaan jäsenten sijoitukset jaettiin uudelleen monimutkaisen lisenssijärjestelmän kautta. Sijoittajat erehtyivät sijoituskohteen luonteesta, koska siitä annettiin ilmeisen tarkoituksellisesti väärää tietoa. Demokaupassa harjoiteltiin leikkirahalla. Jäsenten (arvottomiin) lisensseihin sijoittamat oikeat rahat siirtyivät taskusta toiseen jäsenten välillä.

WinCapita ei ollut yhdenkään dokumentin mukaan valuutta-alusta eikä sillä ollut meklareita. WinCapitan osalta otettiin vasta jälkikäteen eli oikeudenkäyntien jo alettua keskusteluun mukaan mm. eri tyyppiset Dealing Desk -palvelut. Wincapitan sivuilla ei sanallakaan mainittu Dealing Desk -palveluita (closed-loop-dealing-desk, dealing-desk ja no-fucking-dealing-desk).

Kailajärven jälkikäteen tunnustamassa demokaupassa ei ollut paljon mainostettua valuuttakauppa-riskiä eikä lainkaan todellista sijoittajan riskiä. Demokaupassa harjoiteltiin "leikkirahalla", ja kokonaisuus jätettiin todellisuudessa jäsenille toiminnan aikana kertomatta. Kailajärvi on itse lisäksi myöntänyt, että pelkkä demotilillä käytävä kauppa ei kerro signaali-järjestelmän kyvyistä. On siis edelleen epäselvää, olisiko signaalijärjestelmä toiminut käytännön tasolla.

Jäsenet eivät saaneet klubiin liittyessään tietää valuuttakaupasta koko totuutta. Jos olisivat saaneet, jäsenmäärä olisi varmuudella jäänyt murto-osaan todellisesta.

Mihin Wincapita oli sijoittautunut tai mihin sen olisi tullut sijoittautua, jotta oikeudessa Kailajärvi olisi voinut kuoria kermat päältä? EU:n alueelle tietenkin. Ensikädessä WC ei ollut sijoittautunut lainkaan Euroopan alueelle, vaan se oli paperilla Panamasta käsin johdettu "marttaseura" ilman sen kummempaa oikeudellista statusta. Toissijaisesti, vaikka WC olisikin jossakin vaiheessa sijoittautunut EU;n alueelle, sähkökauppadirektiivin 2000/31/EY kohdan (26) mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa rikosoikeutta ja rikosoikeudenkäyntiä koskevia kansallisia sääntöjään, jotta ne voivat toteuttaa kaikki tutkinta- ja muut toimenpiteet, joita tarvitaan rikosten selville saamiseksi ja niistä syytteeseen panemiseksi. Ja näin myöskin tehtiin, ja kenties mutkia oiottiin, kenties ei.

Mitä tulee voittavaan oikeuskäytäntöön, Kailajärven lakimiehineen ei olisi oikeudessa tarvinnut osata ja muistaa kuin kolme asiaa: 1. näyttö, 2. näyttö ja 3. näyttö. Kailajärvi lakimiehineen epäonnistui kaikissa kolmessa kohdassa, josta seurauksena kärsivät kaikki jäsenet. Olisihan ollut hienoa, että Kailajärvi olisi keksinyt ikiliikkujan, kun WIF-säätiökin oli perustamista vaille valmis.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä kysymys, eikä tietenkään voi tuottaa, koska ulkopuolinen lähde rahoille puuttui. Klubi ei sijoittanut jäsenten varoja tai edes omia varojaan todellisuudessa mihinkään ulkopuoliseen tulonlähteeseen, vaan jäsenten sijoitukset jaettiin uudelleen monimutkaisen lisenssijärjestelmän kautta. Sijoittajat erehtyivät sijoituskohteen luonteesta, koska siitä annettiin ilmeisen tarkoituksellisesti väärää tietoa. Demokaupassa harjoiteltiin leikkirahalla. Jäsenten (arvottomiin) lisensseihin sijoittamat oikeat rahat siirtyivät taskusta toiseen jäsenten välillä.

Klubi sai nimen omaan ulkopuolisia varoja vastikkeellisen tuotteen myynnistä ( singnaalijärjestelmä ) Saamastaan tuotosta se siirsi osan valuuttakauppaan ja saamastaan mahdollisesta tuotosta jäsenille. Jäsenten sijoituksia ei suinkaan jaettu uudelleen, koska silloin kun jäsen maksoi jäsenmaksun, singnaalijärjestelmän käyttöoikeusmaksun sekä sijoitukseen menevän summan, varat siirtyivät klubille/yhtiölle jotka olivat sen jälkeen yhtiön omia varoja, joilla se sai tehdä mitä itse halusi. Jäsen ei omistanut enää tämän jälkeen sijoittamiaan varoja, vaan yhtiö. Jäsen omisti ainoastaan mahdollisen tuoton puoli vuosittain. Lisenssit, joilla se pystyi tekenään lisenssipörssissä kauppaa ja sai mahdollista tuottoa sijoitukselleen. Lisenssikauppa oli todellista, koska niistä saatuja tuottoja siirrettiin moneybookers (skrill) pankista jäsenten omille pankkitileille huomattavia summia.

Wincapitan sivuilla ei sanallakaan mainittu Dealing Desk -palveluita (closed-loop-dealing-desk, dealing-desk ja no-fucking-dealing-desk)

Suurin osa palveluntarjoajista ei kerro kaupankäyntimuotojaan, koska se ei ole pakollista.
Jotkut voivat kertoa kysyttäessä.
Mainittakoon, että suurin osa palveluntarjoajista käyttää Dealing Desk palvelua.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Mainittakoon, että suurin osa palveluntarjoajista käyttää Dealing Desk palvelua.

Luonnollisesti, koska se on asiakkaille edullisempi vaihtoehto.

Mutta silloin yhden asiakkaan voitto on toisen tappio (ja välittäjä ottaa vielä pienen siivun siitäkin). Tämä on OK, koska kaikki tietävät pelin hengen.

Wincapitassa kaikki jäsenet vain voittivat, joten mistä ne voittorahat kaikille tulivat?

Anonyymi kirjoitti...

Kannattaa lukea kirja loppuun, kyllä sieltä löytyy vastaukset siihen, mikä ja mitä WinCapita todellisuudessa oli. Se kyllä kertoo tyhjentävästi sen, että viranomaisilla ei ollut aikomustakaan selvittää asioita oikein, koska muuten ei olisi voinut tulla kysymykseen rikkoa lakia ja asetuksia kautta linjan todella raskaasti. Asioita on vaikea ymmärtää jo senkin vuoksi, jos on jo yli 9v. ajan sisäistänyt perinteistä viranomais/median luomaa myötäilevää yhdessä sovittua mielikuvaa asioista. Juuri em. seikatkin osoittavat median passiivisuuden jutun suhteen.

Anonyymi kirjoitti...


Dealing Desk palvelussa, palveluntarjoaja maksaa itse omista varoistaan sijoittajien mahdolliset voitot ja saa luonnollisesti sijoittajan tekemän tappion itselleen.


Anonyymi kirjoitti...

>>> Klubi sai nimen omaan ulkopuolisia varoja vastikkeellisen tuotteen myynnistä ( singnaalijärjestelmä)

Kailajärvi ei oikeudessa kyennyt osoittamaan yhtään ainoaa ulkopuolista ostajaa, sillä kaikki signaalin ostajat olivat klubin jäseniä. Signaalijärjestelmää ei koskaan päästy testaamaan olosuhteissa, joissa olisi ollut todellinen vastapuoli. Vipuineen sadan miljoonan euron kaupallekin alkaa olla vaikeuksia löytää vastapuolta.

>>> Saamastaan tuotosta se siirsi osan valuuttakauppaan ja saamastaan mahdollisesta tuotosta jäsenille...

Jotta järjestelmä olisi voinut olla laillinen, klubi olisi voinut periä maksua jäsenmaksuina sekä signaalijärjestelmän lisenssimaksuina; jäsenet olisivat saaneet rahalleen vastikkeen. Silloin olisi riittänyt, että käyttäjä ostaa järjestelmän lisenssin yhden AINOAN kerran: aivan kuin ostaisi Windows 10:n käyttölisenssin.

Ongelma alkoi siitä, kun jäsenelle tarjottiin A-, B-, C- sekä X-sarjan lisenssejä, joita ei todellisuudessa sijoitettu mihinkään ulkopuoliseen tuottavaan toimintaan. Wincapitan "omaisuus" oli FxTraderin kautta luokkaa 5 miljoonaa, mutta klubiin sijoitettu rahamäärä oli noin 100 Meuroa, ja 90 % rahasta oli kiinni höpö-lisensseissä, joilla ei ollut vastiketta, koska niitä ei sijoitettu mihinkään. Jäsenet ostivat ja myivät keskenään arvottomia lisenssejä, jotka Wincapita oli laskenut liikkeelle. Lisenssien arvo oli keinotekoisesti ja valehtelemalla saatu nousemaan yhdestä eurosta jopa 20 euroon.

Klubin hyödyke oli signaaliohjelmisto, mutta miksi se piti ostaa ja myydä X-lisenssin kautta useampaan kertaan?

Kaikille itse valuuttakauppaa käyville jäsenille olisi riittänyt yksi kopio ja siten yksi lisenssi ohjelmistosta. Klubilla itsellään ei ollut mahdollisuuksia seurata sitä, käyttävätkö lisenssin haltijat ohjelmaa valuuttakauppaan itse, vai eivät.

Jäsenille kerrottu historiaan perustuva 2-7 %:n viikkotuotto oli peräisin jäsenten uusista sijoituksista: mitä enemmän uusia sijoituksia X-lisensseihin ja mitä suurempi signaalin tuotto, sen suurempi tuotto-%. Tämä on ilmiselvä petos, koska lisenssi ei tuottanut ulkopuolisia varoja valuuttakaupasta. X-sarjan tuotot eli ns. klubin omat varat olivat klubin jäseniltä erehdyttämisellä saatuja.

Wincapitan tuote oli FxTrader, jonka hinta oli tuhat euroa käyttöjaksolle. Mksi osa jäsenistä osti saman tuotteen satoja kertoja? Valuuttakauppaan olisi riittänyt yksi ainoa lisenssi eli jokaista jäsentä kohti olisi pitänyt myydä vain yksi X-lisenssi. Lisenssien "tuotot" muodostuivat VASTIKKEETTA niistä maksuista, joita toimintaan myöhemmin mukaan liittyneet jäsenet maksoivat klubille erilaisina suorituksina.

Jäsenten keskenään käymän lisenssikaupan taustalla ei ollut mitään todellista, koska klubi ei sijoittanut jäsenten varoja tai edes omia varojaan mihinkään. Klubi kävi demokauppaa ja kaikki oikealla rahalla käyty valuuttakauppa oli tappiollista. Tätä ei jäsenille kerrottu.

>>> Suurin osa palveluntarjoajista ei kerro kaupankäyntimuotojaan.... Dealing Desk palvelussa, palveluntarjoaja maksaa itse omista varoistaan sijoittajien mahdolliset voitot ja saa luonnollisesti sijoittajan tekemän tappion itselleen.

Wincapita ei ollut eikä missään vaiheessa kertonut olevansa valuutta-alusta, meklari tai palveluntarjoaja. Klubilla oli yksi todellinen tuote eli signaalijärjestelmä. Kaikki muu oli klubin ympärille järjestettyä petosta.

Kailajärven ja hänen puolustuksensa olisi tullut oikeudessa voida osoittaa valuuttakaupan vastapuoli. Kuka siis oli jokaisen kaupan vastapuoli? Vastaan itse: sellaista ei ollut. Klubi kertoi, että on helpompaa antaa klubin käydä kauppaa puolestaan... Jos kauppaa olisi käyty, sekä klubi että kaikki klubin jäsenet olisivat käyttäneet samaa ohjelmaa eli FxTraderiä. Kuka siis olisi ollut vastapuoli, koska klubi ja jäsenet olivat ns. samalla puolella pelaten aina samaan suuntaan? Vastapuolen olisi tullut löytyä klubin ulkopuolelta.

Näyttö puuttui. Sijoittajat erehtyivät sijoituskohteen luonteesta, koska siitä annettiin ilmeisen tarkoituksellisesti väärää tietoa.

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä ihmetyttää... WC oikeuden esitutkintamateriaali on julkistettu salaiseksi. MIKSI? Jos siis syyttäjällä on jotain salattavaa, se ei voi olla todistusaineistoa. Se minkä voi näyttää oikeudessa kaikille, on läpinäkyvää ja molemmilla puolella pöytää samat paperit. Eräät kirjeenvaihdot viranomaisten ja MB välillä on julistettu salaiseksi. Jos viranomaisilla on tosiasioita rikoksen tunnuksena, ei tarttis kyllä sellaista salata. Mutta, mitähän sieltä löytyisi jos kääröt aukaistaan. Minkä takia Kari ei saanut tuomioita? Paljon on syyttäjällä selittämistä rikoksesta jota ei ole olemassakaan. MOT ohjelman lopussa Appelsiini paljastaa että Kailajärvi ei tiennyt milloin klubi loppuu, ja kuitenkin virallisissa Helsingin hovioikeuden tupmioissa oli pääsyy se, Kailajärvi sammutti valot! Appelsiinilla ristiriita väitteistä.

Anonyymi kirjoitti...

klubin omat varat olivat klubin jäseniltä erehdyttämisellä saatuja.

Kannattaa lukea kirjasta erehdyttäminen, niin sekin sieltä kyllä selviää. Mutta, jos ei ole lukenut, niin eipä taida sitten selvitä ja jos perustaa vielä juttunsa viranomaisten ja median luomaan mielikuvaan.

Anonyymi kirjoitti...

>>> Kannattaa lukea kirjasta erehdyttäminen, niin sekin sieltä kyllä selviää. Mutta, jos ei ole lukenut, niin eipä taida sitten selvitä ja jos perustaa vielä juttunsa viranomaisten ja median luomaan mielikuvaan.

Älä nyt aikuinen ihminen viitsi pelleillä ja piiloutua Pitkäsen kirjan tekstien taakse. Kerro ihan omin sanoin, mistä Wincapitassa oli kyse. Ellei jäseniä erehdytetty, heille kerotiin totuus. Kerrottiinko jäsenistölle totuus toiminnan vielä jatkuessa? No ei todellakaan kerrottu.

Aloita vaikka siitä, minkä vuoksi X-sarjan lisenssejä suositeltiin hankittavaksi vähintään 5000 - 10 000 eurolla? Itse käytävään valuuttakauppaan olisi riittänyt yksi kappale FxTrader-lisenssejä. Ja kuka oli valuuttakaupassa se ns. vastapuoli, kun kaikki jäsenet sekä Wincapita itse käyttivät samaa ohjelmaa ja samaan suuntaan? Jos FxTrader käski myymään, jostakin piti löytyä ulkopuolinen ostaja, eikö niin.

Anonyymi kirjoitti...


Kirja kyllä kertoo tyhjentävästi, mistä WinCapitassa oli kyse. Pitkänen kertoo siinä asiat
juurta jaksain, ei niitä tarvitse enää omin sanoin ruveta selvittelemään. Oikaise sinä ne
tuossa kirjassa julkaistut asiat, jos on tarvetta. Mutta lue ensin kirja.

deckfromacard kirjoitti...

"Kirja kyllä kertoo tyhjentävästi, mistä WinCapitassa oli kyse.
...
Mutta lue ensin kirja.
"

Anna kun arvaan: "Totuus tulee yhtiöltä"?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tämä asenne "itse en osaa selittää, mutta lue/käy koulutuksessa/Sofiassa niin asiat selviävät" on myös yhtäläistä Onecoinin ja Wincapitan kanssa.

petrip kirjoitti...

>Kirja kyllä kertoo tyhjentävästi, mistä WinCapitassa oli kyse.
Ei kun se kertoo yhden tunkin tuntemukset asiasta. Jos systeemi teki hilloa suunnattomasti niin miksi serverit suljettiin maksamattomien laskujen takia? KRP sitä ei sulkenut, meni ihan palveluntarjoajan taholta.

Täytyy olla uskossa tosi vahva jos WinCapitaa ei koijaukseksi hiffaa. Valuuttakaupassa voi varmasti tehdä nettoa, mutta ei likikään sellaisia summia kuin tuossa kuviossa väitettiin.

Anonyymi kirjoitti...

Ei pitäisi olla enää mitään epäselvyyttä siinä, oliko Wincapita lainvastaista toimintaa vaiko ei ollut. Kyllä oli. Wincapita oli kaikkien oikeusasteiden yksimielisellä päätöksellä törkeä petos, rahankeräysrikoksesta KKO joutui sen sijaan äänestämään.

Muistamme kaikki entisen palopäällikön sanonnan "väärin sammutettu". Jos ja kun viranomainen ehkä kyseenalaisinkin keinoin lopetti klubin rikollisen toiminnan, miten asiaan tulisi suhtautua. Selvää on, että Wincapita oli talousrikoksena suuruusluokaltaan sellainen, että asia karkasi viranomaisten käsistä. Olisiko rikollisen toiminnan siis pitänyt antaa jatkua? Tuskin, ja asiaa tulisi tarkoituksenmukaisuus-näkökulmasta.

Kannattaa lukea Pitkäsen kirja, ja se pitäisikin antaa oppikirjaksi jokaiselle oikeustieteen opiskelijalle. Kirja ei kuitenkaan valkopese tehtyä ja lainvoimaista rikosta lainmukaiseksi. Tapauksesta oppimalla yksittäisten ihmisten kärsimyksiä saadaan toivottavasti jatkossa vähäisemmiksi.

Anonyymi kirjoitti...


Selitettävää olisi sitten tuon kirjan verran, Kannattaa otta yhteyttä ja kysyä Pitkäseltä, kyllä hän vastaa jäsenten asiamiehenä, jos joku erityisesti jää vaivaamaan, mitä sitä täällä veivaamaan. Selviää asiat kerralla. Mitä pahaa tuossa kirjassa on? Sen on kirjoittanut juristi, joka on puolustanut oikeasti jäseniä ja nähnyt sekä kokenut kaikki jutut oikeudessa. Hän on kirjassaan sitten tuonut julki ja esille nämä viranomaisten tekemät laittomuudet jutussa. Kumonnut ne lakeihin perusteettomina ja jos joku muu voi ne toiseksi todistaa, niin siitä vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Minkälainen rautalanka pitäisi vääntää, kun Petterillä on vain kumilanka, joka eikä pysy muodossa. Kun perustetaan uusi osakeyhtiö, ja tämä tekee osakeannin, niin raha tulee yhtiöön näiden myynnistä. Raha tulee ulkopuolelta yhtiön. Kenen tämä raha on? Oikein, ne on yhtiön rahoja, joilla voidaan maksaa vaikkapa arvonlisäveroa tms yhtiölle kuuluvia maksuja. Vai pitääkö saada rahaa vielä jostakin muualta. Eli, kun näin on saatu ostettua osakkeita, onko nämä osakkeet arvottomia? Rahat tuli yhtiöön ulkopuolelta ja osakkeilla on arvoa. Kun Kalajärvi teki osakeannin, jäsenet osti niitä, eli lisenssejä. Ja jos näitten arvo nousee, ja jäsenet käyvät näillä keskenään kauppaa, onhan niillä oltava arvoa. Näistä kaupoista tuli myös klubille huomattavat tulot. Näin ollen se raha on tullut klubin ulkopuolelta. Ei kai kukaan arvottomia osakkeita osta? Nämä lakkasivat olemasta vasta kun ulkopuolelta klubin toiminnan lopetettiin wc, sulkemalla serveri ja pankkitili. Ja tämän teki Suomen viranomaiset, johon lain mukaan heillä ei ollut oikeutta. Onko nyt Petteri näin, että Suomen viranomaiset eivät ole menetelleet lain vastaisesti? Jotta ymmärtäisit paremmin väitteeni, otan esimerkin. Vuosi sitten tapahtui ikävä kirkon tuhopoltto Ylivieskassa. Koska tämä on rikos, toisen omaisuuden tuhoaminen. Kun tekijä on saatu kiinni ja edesvastuuseen, pitäisikö tämä tuomio käsitellä Lontoossa? Eikö tietenkään, kirkko oli Ylivieskassa. Tuomio siellä missä on rikos tapahtunut. Nythän ymmärtäneet (toivottavasti) että, kun WC ei toiminut Suomessa, vaan lain mukaan Lontoossa, sen oikeusistunto kuuluu myöskään sinne, eikä suomeen. Kun lakia noudatettaisin, tästä ei tarttisi yhtään olla erimieltä. Mutta, kun on niin paljon salattavaa, joka ei saanut tulla julki kansan tietoon. Mukana oli jäseninä maan korkeinta virkamieskuntaa, jota ei koskaan syytetty wc mukaan lähtemisestä.... eihän se sovi virkamiestä noin nuhella... se ei käy demokraattisessa maassa kuuloonkaan. Sen takia Pitkäsen kirjan nimi, "kaikkien aikojen suurin viranomaisrikos Suomessa"?

Anonyymi kirjoitti...

Wincapitan suojissa tehdyt rikokset ovat eri muodoissa kahlanneet useaan kertaan oikeusjärjestelmämme lävitse: on päätekijöitä, on miljoonatulot saanutta sponssia, on rikoshyödyn luovuttajaa. Kerta toisensa jälkeen ovat eri oikeusasteet ottaneet myös kantaa oikeuspaikkaan ja joka kerta varatuomari Pitkänen on hävinnyt väitteensä.

Kun Suomen kansalainen pettää toista Suomen kansalaista, teko tehdään Suomen valtion alueella, tekijä ja uhri ovat kumpikin Suomessa, oikeuspaikkana - toden totta - on Suomi. En edes viitsi pistää lakiviitteitä väitteeni tueksi.

Mutta eihän Pitkäsen tarkoitus ole etsiä totuutta sekavassa asiassa vaan vahvistaa klubilaisten uskoa. Satamäärin klubin jäseniä - erityisesti klubissa voitolle jääneet - tukeutuivat asiassaan varatuomari Pitkäseen. Pitkänen otti jo vuosia sitten kannan, että klubin toiminta oli laillista kuin vappupallojen myynti torilla ja kavalat viranomaiset kamppasivat voitollisen yhtiön. Tästä kannastaan varatuomari ei ole koskaan luopunut.

Tämä kirja on nähtävä vain uskonvahvistuksena niille sadoille klubilaisille, jotka varatuomari asiamiehenään marssivat oikeuteen ja hävisivät juttunsa. Varatuomari kääri hyvän tilin edustamalla klubilaisia oikeudessa. Vastaavasti klubilaiset kokivat kitkerän tappion; rikoshyöty oli luovutettava valtiolle.

On vain kohtuus, että varatuomari kirjoittaa lohdun sanoja heille, jotka luottivat häneen.

Anonyymi kirjoitti...

Taitaa aika moni kommentti tässä tulla samasta IP-osoitteesta. Ja niiden kirjoittaja on kovasti kirjaa suosiva. ;)

Petteri Järvinen kirjoitti...

Nythän ymmärtäneet (toivottavasti) että, kun WC ei toiminut Suomessa, vaan lain mukaan Lontoossa, sen oikeusistunto kuuluu myöskään sinne, eikä suomeen.

En ihan ymmärrä tätä kohkaamista siitä, että WC "ei toiminut Suomessa, olisi pitänyt tutkia Englannissa". Oleellisempaa on se, oliko toiminta laitonta vai ei. Jos yhtiön tulot eivät kerry oikeasta valuuttakaupasta, vaikka näin jäsenistölle kerrotaan, kyseessä on petos. Missä maassa se tutkitaan on sitten ihan toinen juttu. Jäsenien kannalta oleellista ei ole tutkiva maa vaan toiminnan todellinen luonne.

Kirja kertoo, ettei toiminta päättynyt rahojen loppumiseen, koska tililtä löytyi n. viisi miljoonaa euroa. Se on aika vähän suhteessa 100 miljoonaan, jota Wincapitaan oli laitettu ja 90 miljoonaan, joka oli maksettu ulos. Jäseniä oli 12 000 eli kotiuttamattomia varoja olisi riittänyt jokaiselle vain runsaat 400 euroa. Mihin siis olivat huvenneet niiden klubilaisten varat, jotka eivät ehtineet kotiuttaa itselleen kymmenien tuhansien eurojen voittoja, ja jotka kokevat nyt valtion pettäneen heidät kun poliisi kaatoi tahallaan menestyvän yrityksen?

Tämä ei minulle kirjasta selvinnyt. Myös säätiöasiaa saa vapaasti selittää.

Anonyymi kirjoitti...

Onko Petterillä jotain sitä vastaan, että wc toiminta tutkitaan Lontoossa? Mielestäni Pitkänen on tutkinut niin tarkasti kuin sen voi tutkia, eikä löydä sitä rikosta vieläkään. Mitä siä Petteri sotkettu asioita, ei ole kyse onecoin yhtiöstä. Nyt on wc kirjoitettu kirja ja viranomaisrikollisuudesta. Eikö sinun mielestä viranomaiset ole tehnyt rikosta wc jäseniä kohtaan? Laillisesti pidetty kuukausia tekin takana....yms.

Anonyymi kirjoitti...

"Kun perustetaan uusi osakeyhtiö, ja tämä tekee osakeannin, niin raha tulee yhtiöön näiden myynnistä. Raha tulee ulkopuolelta yhtiön. Kenen tämä raha on?....
Nythän ymmärtäneet (toivottavasti) että, kun WC ei toiminut Suomessa, vaan lain mukaan Lontoossa, sen oikeusistunto kuuluu myöskään sinne, eikä suomeen."

Wincapita ei ollut osakeyhtiö, vaan se oli kerho, klubi, joka toimi panamalaisen yhtiön suojissa. Jotta voitaisiin puhua EU-laista ja sähkökauppadirektiivistä, yhtiöllä pitäisi olla kotipaikka jossakin EU:n alueella. Nyt kävi siten, että Wincapita ei ollut ensinnäkään yhtiö, eikä se toisekseen ollut sijoittautunut mihinkään EU;n alueelle.

Miksi kerhoon, joka toimi Panamasta käsin tulisi soveltaa EU:n sähkökauppadirektiiviä? Suomen rikoslain mukaan Suomen ulkopuolella tehtyyn rikokseen, joka on kohdistunut Suomen kansalaiseen, sovelletaan Suomen lakia. Edelleen, Suomen kansalaisen Suomen ulkopuolella tekemään rikokseen sovelletaan Suomen lakia. Lontoo-asia ei ole enää vuosikausiin herättänyt lainoppineissa mitään mielenkiintoa.

"Eli, kun näin on saatu ostettua osakkeita, onko nämä osakkeet arvottomia? Rahat tuli yhtiöön ulkopuolelta ja osakkeilla on arvoa."

Sotket jälleen osakeyhtiön ja kerhon. Vaikka kerholla olisikin ollut osakkeita tai lisenssejä, niiden ja niiden arvon tulee perustua totuuteen ja totuudenmukaisuuteen. Kerholla oli hallinnassaan signaaliohjelmisto, johon sillä oli oikeus myydä käyttölisenssejä. Sen sijaan Wincapita lupasi käydä osalla omista ja sijoitetuista varoista valuuttakauppaa, ja tähän valuuttakaupan odotusarvoon perustui erityisesti X-lisenssin arvo.

Eikö sinua lainkaan häiritse se, että tuottavaa valuuttakauppaa ei lupauksista huolimatta lainkaan käyty? Tämä on minimissään petollista viettelyä ja pahimmillaan törkeä petos - aivan kuten myös oikeus lopulta totesi. Kerho valehteli jäsenille päin naamaa. Kerho olisi voinut toimia oikein, mutta ei toiminut.

"Ja jos näitten arvo nousee, ja jäsenet käyvät näillä keskenään kauppaa, onhan niillä oltava arvoa. Näistä kaupoista tuli myös klubille huomattavat tulot."

Mikä oli näiden lisenssien substanssi? Kerho kauppasi eri sarjan lisenssejä, joiden tuottojen taustalla piti olla valuuttakauppa. Kaiken taustalla oli todellisuudessa vain FxTrader, johon olisi riittänyt tuhannen euron investointi. Jäsenet kuitenkin sijoittivat kerhoon kymmeniä- ja jopa satojatuhansia euroja, ja kerho ja jäsenet liikuttelivat miljoonia euroja totaalisesti väärän tiedon varassa.

"Ei kai kukaan arvottomia osakkeita osta?"

Toki ostaa, jos toinen osapuoli parhaansa mukaan valehtelee niiden taustalla olevan substanssin.

"Ja tämän teki Suomen viranomaiset, johon lain mukaan heillä ei ollut oikeutta."

Viranomaisilla on Suomen lain mukaan oikeus keskeyttää laiton toiminta.

"Mutta, kun on niin paljon salattavaa, joka ei saanut tulla julki kansan tietoon."

On hienoa, että kaikki salattu tieto on nyt tuotu kirjassa julkisuuteen. Tämä julkisuus ei kuitenkaan tee rikollisesta toiminnasta laillista jälkikäteen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Onko Petterillä jotain sitä vastaan, että wc toiminta tutkitaan Lontoossa? Mielestäni Pitkänen on tutkinut niin tarkasti kuin sen voi tutkia, eikä löydä sitä rikosta vieläkään.

Jos ei ole rikosta, silloinhan ei olisi tarvinnut tutkia missään maassa, joten Lontoo-pohdiskelu on tässäkin suhteessa turhaa.

Eikö sinun mielestä viranomaiset ole tehnyt rikosta wc jäseniä kohtaan? Laillisesti pidetty kuukausia tekin takana....yms.

Jos on laillisesti pidetty, niin sittenhän ei ole rikosta? En ole juristi, joten en osaa arvioida kirjan juridisia pohdintoja. Pidän hyvin mahdollisena, että jotain mutkia on oikaistu (ei olisi ensimmäinen kerta), mutta ne ovat eri asia kuin itse Wincapita ja sen toiminnan laillisuus.

deckfromacard kirjoitti...

"Kun Kalajärvi teki osakeannin, jäsenet osti niitä, eli lisenssejä. Ja jos näitten arvo nousee, ja jäsenet käyvät näillä keskenään kauppaa, onhan niillä oltava arvoa. Näistä kaupoista tuli myös klubille huomattavat tulot."

Yritä nyt päättää oliko WinCapita valuuttakauppaa kuten sitä sioittajille myytiin vaiko sisäistä vaihtoa yrityksen "osakkeilla" joita ei missään oikeassa pörssissä noteerattu?

Koko huijaustuomion pointti on että jäsenille luvattiin tuottoja valuuttakaupasta, mutta valuuttakauppaa ei koskaan käyty. Tämän on Kailajärvikin oikeudessa myöntänyt ja tunnut itsekin olevan samaa mieltä että kyse ei ollut valuuttakaupasta vaan Ponzi-pisteiden sisäisestä pörssistä.

Anonyymi kirjoitti...

Lainaus: "Euroopan unionin tavoitteena on taloudellisen ja sosiaalisen edistyksen takaamiseksi luoda yhä läheisemmät suhteet Euroopan valtioiden ja kansojen välille. Perustamissopimuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus sekä sijoittautumisvapaus."

Hieno ajatus tuo sijoittautumisvapaus.

Mitä Pitkänen sanoo kirjassaan "Direktiivin sähköisestä kaupankäynnistä" kohtaan 26 vai ottaako hän siihen kantaa lainkaan?

Kohta kuuluu näin:

(26) Jäsenvaltiot voivat tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin soveltaa rikosoikeutta ja rikosoikeudenkäyntiä koskevia kansallisia sääntöjään, jotta ne voivat toteuttaa kaikki tutkinta- ja muut toimenpiteet, joita tarvitaan rikosten selville saamiseksi ja niistä syytteeseen panemiseksi, tarvitsematta tehdä näistä toimenpiteistä ilmoitusta komissiolle.

Kohtaan (26) liittyen, mikä olikaan se seikka, jonka olisi tullut sallia tai estää Suomea suvereenina jäsenvaltiona rikoksen jatkuminen? Olisiko rikoksen tullut saada jatkua, vaikka oli yleisesti tiedossa epäilykset rahankeräysrikoksesta, petoksesta sekä rahanpesusta? Viittaus rahanpesuun tietenkin koetaan tehokkaimmaksi rajat ylittäväksi pakkokeinoksi, vaikkakaan direktiivi ei siihen suoraan ota kantaa. Rahankeräysrikos rikoksena on ns. heikko.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Wincapitan kuulustelukertomuksissa toistuu aina sama vastauspari:

Kuulustelija:
Minkälaisen toiminnan tuloksena Winclub / Wincapita kerrytti tuottoa jäsenen sijoitukselle?

Kuulusteltava:
Valuuttakaupan kautta.

sekä

Kuulustelija:
Millä konkreettisilla toimilla varmistuitte, että klubi teki todellista valuuttakauppaa?

Kuulusteltava:
Selvitin sen, että tässä tehdään valuuttakauppaa ja uskoin vilpittömästi, että wincapita tekee valuuttakauppaa rehelliseItä pohjalta.

Jäsenillä oli käsitys, että rahoilla tehdään valuuttakauppaa ja arvonnousu perustuu siihen. Eräs heistä sanoo: Kyllä katson olevani rikoksen uhri ja minulta on tässä huijattu sijoittamani rahat. Mikäli kyseessä ei olekaan ollut valuuttakauppa, niin minua on petetty tässä asiassa vieläkin törkeämmin.

Anonyymi kirjoitti...


Kuulustelija:
Oletteko syyllinen, vai syytön tehtyyn tekoon?

Kuulusteltava:
Syytön

Kuulustelija:
Oletteko aiemmin tehnyt vastaavanlaisia tekoja?

Kuultava:
En, tämä oli ensimäinen kerta.

Anonyymi kirjoitti...

Tuon sun pääasiassa epäolennaista arvostelevan blogisi kun lukee, niin jää käsitys jo valmiiksi olevasta ennakkoasenteestasi ennen kirjan lukemista ja jopa väitän ettet ole lukenut kirjaa kokonaan tai nimenomaan sen olennaisuuksia puhumattakaan kuuluisasta asenne-objektiivisuudestasi jota itse väität sinulla olevan.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Jos juttu on käynyt läpi kaikki Suomen oikeusasteet, näyttö on kuultu ja tuomiot annettu, lähtökohta on vahva. Silti pitää olla valmis kuulemaan myös erilaisia näkemyksiä.

Wincapitaan yhä uskovat keskittyvät itse epäolennaisuuksiin, kun korostavat väärän maan lainsäädäntöä. Oleellista on se, toimiko Wincapita siten kuin se väitti, vai oliko kyseessä petos. Jos valuuttakauppaa ei käyty, mistä tulivat ne sadat tuhannet eurot, joita varhaisille jäsenille ehdittiin jakaa (ja jotka nyt väittävät joutuneensa oikeusmurhan uhreiksi, kun niitä peritään takaisin)?

Jos tilillä oli vain viisi miljoonaa, mihin loput olivat kadonneet? Missä olivat niiden tuhansien myöhempään liittyneiden jäsenten rahat, jotka eivät ehtineet kotiuttaa järjestelmästä virtuaalisia voittojaan? Eivätkö nämä hyväuskoiset ja rahansa menettäneet ansaitse myös oikeutta?

Oikeusprosessissa mahdollisesti tapahtuneet virheet ovat sitten oma lukunsa.

Anonyymi kirjoitti...

Pitkäsen kirjalla ei voi olla kovin kova menekki, jos siinä on pitkiä ja vaikeita lauseita, sillä sellaisia ovat tottuneet lukemaan sujuvasti vain lakimiehet tai yhteiskuntatieteilijät. Tuollaisilla lauseilla voidaan toisaalta heittää savukranaatti peliin mukaan, jolloin pelin luonne hämärtyy ja muuttuu.

Itse pidän erinomaisena sitä, että jutusta kirjoittaa kirjan henkilö, joka sitä on aitiopaikalta vuosia seurannut. Tieto ei ole kuitenkaan ilmeisesti siirtynyt klubia edelleen puolustaville tahoille, sillä vastausta yksinkertaisiinkaan kysymyksiin on mahdotonta saada. Jotta vastauksia kysymyksiin saisi, kysyjän pitäisi itse lukea kirja.

Joku kirjan lukenut ja klubin rehellisyyttä puolustava henkilö voisi - ellei itse omin sanoin osaa - lainata osan Pitkäsen sanoista tänne muille nähtäville. Jo muutama peruskysymys riittää selvittämään vallinnutta tilannetta:

1) Oliko Wincapita todellisuudessa rehellinen yksityinen sijoitusklubi, joka tuomittiin Kailajärven myötä väärin perustein petolliseksi toiminnaksi?

2) Oliko kerhon toiminta niin vankalla pohjalle, että sen olisi tullut saada jatkaa toimintaansa ja olisiko kerho nykyisin Microsoftin, Applen tai Teslan kaltainen menestystarina, joka jakaisi kaikenpuolista hyvinvointia omistajilleen?

3) Jos kerho lupasi käydä valuuttakauppaa, eikä kerho sitä kuitenkaan lupauksistaan huolimatta käynyt, oliko kyseessä erehdyttävän tiedon antaminen vaiko pelkkä muodollisuus, epäolennaisuus ja sivujuonne?

4) Kenen varoja kerho jakoi tuottoina, ja jos kerho jakoi omia varojaan, mistä kerhon varat olivat peräisin - oliko kerholla niin paljon omia varoja, että se olisi kyennyt maksamaan 12 000 jäsenelleen kaikki historiaan perustuvat tuottonsa?

5) Kerho laski liikkeelle aluksi osakkeita tai myöhemmin lisenssejä, ja kerhon jäsenet ostivat ja myivät näitä lisenssejä keskenään kerhon sisäisessä pörssissä. Mihin näiden osakkeiden ja lisenssien arvon moninkertaistuminen perustui?

6) Kerho kertoi, että (sen tekemä) valuuttakauppa perustuu osittain FxTraderin antamiin ehdotuksiin ja osittain manuaaliseen toimintaan. Kerho maksoi X-sarjan lisenssille tuottoa, joka perustui yhtäältä myytyjen FxTrader-ohjelmistojen määrään ja toisaalta kerhon tekemän valuuttakaupan tuottoon. Kailajärven näytön perusteella on tiedossa, että FxTrader-ohjelmistoa ei ollut myyty lainkaan ulkopuolisille, vaan sitä oli myyty vain kerhon jäsenistölle. Mitä yksittäinen jäsen teki kymmenellä tai sadalla kappaleella FxTrader -signaaliohjelmiston lisenssejä, joilla hän itse tai kukaan muukaan ei käynyt todellista valuuttakauppaa?

7) X-sarjan lisenssiä ei voinut itse omistaa, vaan se oli lisenssin maksajan hallussa vain määräajan. Mihin X-sarjan lisenssin arvo perustui, koska todellista valuuttakauppaa sen puitteissa ei käyty? Jonkun olisi pitänyt käydä kauppaa lisenssin omistajan puolesta, mutta näin ei ollut tilanne.

8) Kerho oli julkaisemassa automatisoitua valuuttasignaalijärjestelmää, jota ei ole kukaan saanut valmiiksi vielä tänäkään päivänä. Miksi automatisoitu järjestelmä olisi ollut yhtään sen parempi ja arvokkaampi kuin vanhakaan järjestelmä, sillä vanhan järjestelmän teoreettiset tuotot olivat 400 - 700 % vuodessa? Vanhan järjestelmän teoreettinen demo-toiminta oli erinomaista, mutta käytännössä yksikään järjestelmä ei toiminut.

9) Miksi kerho otti vastaan varoja WIF-säätiöön, vaikka sellaista ei edes ollut olemassa, sillä sen perustaminen oli jäänyt pahasti kesken?

10) Tulisiko voitolle jääneiden saada pitää kerholta saamansa varat, vaikka on lainvoimaisin tuomioin tiedossa, että varat ovat peräisin muilta kerhoon sijoittaneilta?

On hieno asia, että viranomaisten tekemät mahdolliset virheet tuodaan esille. Kerhon toiminnan rehellisyys on kuitenkin aivan eri asia.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri: "Eivätkö nämä hyväuskoiset ja rahansa menettäneet ansaitse myös oikeutta?

Oikeusprosessissa mahdollisesti tapahtuneet virheet ovat sitten oma lukunsa."

Kyllä, kaikille kuuluu luonnollisesti oikeus (jos et sitä tiedä). Tässä tapauksessa oikeaa ja tarkkaa lukemaa ei ole edes ilmoitettu mutta puhutaan noin 10.000-12.000 jäsenestä. Siis heille kaikille kuuluu oikeus.

Tietokirjailina ja "objektiivisesti" kantaa ottavana voisit myös tutkia nimenomaan noita oikeusprosesseja ja niiden epäkohtia josta pääasiassa kirjassa on kyse, jos et sitäkään tienyt. Missään muualla maailmassa kuin Suomessa ei ole konfiskotu sijoittajien (ellei sijoittaja ole itse törkeästi/tietoisesti käyttänyt ihmisiä hyväkseen) varoja muissa pyramideissa jos sellainen on tapahtunut kuten väitetään WC:n kohdalla tapahtuneen ja väitettiin ja annettin yksiselitteinen kuva julkisuudessa myös siitä, että Kailajärvi sulki itse rahaliikenteen kun sen sulki Krp itse eli Heikki Arjas Oulun Krp:sta tietenkin jonkun isomman tahon käskystä.

Eli lue kirja uudestaan siten, että ilman omia asenteita sekä julkisuuden, Krp:n, syyttäjien yms antamia asenteita jos pystyt kuvittelemaan sellaisen olotilan itsellesi. Siten jos kokonaisuutta katsoo niin tajuaa mitä on tapahtunut. Eli paljon vääryyttä ja koko ajan tapahtuu tänäkin päivänä. Vääryyttä tapahtui myös Jippii-asiassa joka joka vasta pitkän ajan kuluttua korjattiin. Vai tapahtuiko? Vai onko oikeus Suomessa sulle joku jumala?

Ainoa tarkoituksesi on mollata Pitkänen täysin ja samoin lukuisa joukko ihmisiä jotka sitä oikeutta vaativat oikeusprosseseissa ja oikeuslaitoksen väärinkäytöksissä. Oikeudenkin etukäteen saama "varma" kuva tapahtuneesta vaikuttaa myös lopputulokseen ja edes kaikkia heistä ei voi mitenkään syyttää asian asenteellisuudesta johtuen jokaa alkoi jo reilusti ennen kuin toiminta Krp:n toimesta lopetettiin Englannissa jonne Krp:n valtuudet eivät tietääkseni yllä vaikka kuinka monet Petterit kirjoittasivat mitä tahansa.

Anonyymi kirjoitti...

>>> Ainoa tarkoituksesi on mollata Pitkänen täysin ja samoin lukuisa joukko ihmisiä jotka sitä oikeutta vaativat oikeusprosseseissa ja oikeuslaitoksen väärinkäytöksissä.

Olen saanut erilaisen kuvan, sillä blogin pitäjä ei ole missään yhteydessä "mollannut" Pitkästä. Se ei edes olisi kannattavaa, sillä Pitkänen on hyvin selväsanainen ja kirkasälyinen herrasmies, joka taitaa oman alansa. Kuten olemme kaikki kuitenkin havainneet, suuri osa Pitkäsen kollegoista on asiasta eri mieltä siten, että asia on lähtökohtaisesti käsitelty lainmukaisesti. On selvää, että 12 000 henkilön kohdalla on voinut sattua ylilyöntejä, joka on ehdottomasti valitettavaa.

Sinä voisit kertoa meille muille, keskeyttikö Suomen viranomainen lainvastaisesti rehellisen liiketoiminnan ja nimenomaan Lontoossa. Miten tuollainen viranomaisen toteuttama lainvastainen rehellisen liiketoiminnan keskeyttäminen on voinut mennä läpi kaikissa Suomen oikeusasteissa ja kymmenien tuomarien hyväksymänä? Jos tilanne todellakin on näin, tuomareita ja kaikkia asiaan osallistuneita virkamiehiä tulisi epäillä ja tarvittaessa syyttää virkarikoksesta. Olisi äärimmäisen vakava paikka syyttää esimerkiksi Korkeimman oikeuden tuomareita virkarikoksesta, ja siihen pitääisi olla todellakin vankat perusteet.

Miksi englantilainen viranomainen ei ole puuttunut asiaan, jos Suomi on astunut asiassa Englannin varpaille?

Ainoat henkilöt, joita asiassa voisi syyllistää, ovat neuvos Jouni Laiho, joka oli koko asiassa jälkijunassa ja salli lepsuudellaan tuhansien uusien jäsenten liittymisen klubiin, sekä valtionsyyttäjä Koivisto, joka jo ennalta antoi tuomion Wincapita-jutussa valtakunnanmaali- ja koepalloväitteineen.

Anonyymi kirjoitti...


Eikös tilanne ollit se, että valuuttakaupan jälkeen tuli lyhyeksi aikaa osakekauppa, poistui varmaan no osakekaupassa on varmaan eri lait käytössä kuin lisenssikaupassa. Ja eihän me mitään valuuttakauppaa käydä. Täähän on vaan sellainen yksityinen sijoitusklubi, joka käy kauppaa lisensseillä kauppaa lisenssipörssissä ja halutessa saa käyttää signaalijärjestelmää valuuttakauppaa, tai siis maksamalla puolivuosittain saa käyttää demoversiota tao miten se nyt meni.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymille:

"Älä nyt aikuinen ihminen viitsi pelleillä ja piiloutua Pitkäsen kirjan tekstien taakse. Kerro ihan omin sanoin, mistä Wincapitassa oli kyse. Ellei jäseniä erehdytetty, heille kerotiin totuus. Kerrottiinko jäsenistölle totuus toiminnan vielä jatkuessa? No ei todellakaan kerrottu."

On se suomalainen ihan oma rotunsa, uniikki, ainutlaatuinen, erilainen ja paljon paljon muuta kuten anonyymi yllä todistaa.

Oletteko koskaan kuulleet, että aikuinen ihminen hakeutuisi syystä tai toisesta juridisten palvelujen piiriin, ihan vaan siitä syystä, että omat tiedot ja taidot eivät aina riitä.

WinCapita on kuollut 9 vuotta sitten, mutta löytyy täältä blogilta hyvin voivana ja tunteiden nostattajana vielä tänä päivänä.

"Kenttäoikeutta" on jaettu kaikkialla vuosikausia, toinen toistaan pätevämpää porukkaa kertoo mikä tai mitä WinCapita oli...

NYT, kun koulutettu, kokenut ja asiaan ammatikseen jo 8 vuotta perehtynyt henkilö kirjan muodossa kertoo:

- mitä tai mikä WinCapita todellisuudessa oli
- oliko siinä sisällössä mitään rikosoikeudellisesti moitittavaa vai ei
- miten clubin toiminta suomalaisen viranomaisen toimesta lopetettiin
- miten se olisi tullut lopettaa jos "joku" näki toiminnassa jotakin moitittavaa
- miten tehdyt toimenpiteet istuu vallitsevaan sekä voimassaolevaan lainsäädäntöön
- kirjassa avataan tuomioistuimien päätöksien perusteluita
- jne

LAAJA sekä perusteellinen selvitys aiheesta ilman paatosta, objektiivisesti kuten juristien tulee toimia. Jos tämä ei ole jonkun mielestä faktaa, paikkansapitävämpää tietoa pöytään kiitos.

Esitutkinnasta löytyy yli 50 000 sivua aineistoa, kirjassa on 324 sivua...

Kertokaapa tuota taustaa vasten miten ihmeessä joku voisi tällä blogilla parilla lauseella "anonyymiä" miellyttääkseen kertoa mistä WinCapitassa oli kyse.

Tiivistetään näin:

Lukekaa kirja, kai se on vähintä mitä teiltä kaikilta "kenttäoikeuden tuomareilta" voisi edellyttää, vai ? Sisältö on haastava, tarvitsee keskittymistä - jos lukija ei ymmärrä ei ymmärrä, ei kai sentään kirjoittajan vika voi olla.

Jos kirjassa on VIRHE, kertokaa missä SE on ja MIKSI.

Yksinkertaista, kaikki muu, siis ihan kaikki muu spekulaatio on turhaa tunnepitoista vuodatusta - kuka uskaltaa kertoa missä on VIRHE (anonyymi?) nyt on mahdollisuus haastaa OTL Pitkänen todelliseen tietokilpailuun.

Anonyymi kirjoitti...

Ei kirjassa välttämättä mitään virhettä ole.

Mutta jos lähtöolettamukset ovat vääriä, silloin ovat johtopäätöksetkin

Anonyymi kirjoitti...

No nyt mentiin korkeampaan matematiikkaan.

"Ei kirjassa välttämättä mitään virhettä ole.

Mutta jos lähtöolettamukset ovat vääriä, silloin ovat johtopäätöksetkin"

Kirjan sisältöhän ei oleta mitään, se kertoo autenttisesti juuri sen olennaisimman ja ainoan asian jolla on merkitystä eli juridisen faktan.

Juridinen tarkastelu paljastaa viranomaistoimissa menettelytapavirheitä loputtomalta tuntuvan määrän.

Yhtiön toimintaa pidettiin laittomana ja se lopetettiin - virkamiehiltä unohtui vain kiirreessä katsoa mitä lainsäädäntö mahtaa määrätä siitä, miten asia tulisi prosessuaalisesti hoitaa juridisesti kestävällä pohjalla.

Jos kirjassa ei ole virhettä, todetaan sitten, että se pitää paikkansa.

Siitä vaan lukemaan ja ihmettelemään.


Anonyymi kirjoitti...

// On se suomalainen ihan oma rotunsa, uniikki, ainutlaatuinen, erilainen ja paljon paljon muuta kuten anonyymi yllä todistaa. //

Tuo on aivan totta. Wincapita on vedetty, kelattu, työnnetty ja sullottu suomalaisen esitutkinta-, syyttäjä- ja tuomioistuinlaitoksen läpi, ja lainvoimaisin tuomioin rikolliseksi toiminnaksi havaittu. Siitä huolimatta pieni ryhmä suomalaisia on edelleen sitä mieltä, että mitään rikosta ei alun perinkään ollut olemassa, ja että aikuisten oikeasti totuus löytyy VT Pitkäsen kirjoittamasta 328-sivuisesta kirjasta.

Ja koska kirjan sisällön puolustaja on keskimäärin kerhossa voitolle jäänyt oikeudellinen-maallikko, hänen ei tarvitse muuta vastata kuin että lue kirja. Totuus siis löytyy kirjasta, mutta totuutta ei pysty muutamalla sanalla tai edes muutamalla tuhannella sanalla kertomaan; totuus vaatii 328 sivua tekstiä, eikä siihen riitä lainvoimaiset tuomiot suomalaisista käräjä- ja hovioikeuksista eikä edes korkeimmasta oikeudesta.

Sadat asiaa käsitelleet lainoppineet eivät ole oivaltaneet kerhon hienoutta, sillä totuuden ja asian finessit ymmärtävät vain voitolle jääneet klubin jäsenet, jotka ovat Pitkästä asiassa aivan hienosti opastaneet.

// Oletteko koskaan kuulleet, että aikuinen ihminen hakeutuisi syystä tai toisesta juridisten palvelujen piiriin, ihan vaan siitä syystä, että omat tiedot ja taidot eivät aina riitä. //

On fiksua hakea oikeudellista apua, jos sellaista katsoo tarvitsevansa.

// Jos tämä ei ole jonkun mielestä faktaa, paikkansapitävämpää tietoa pöytään kiitos. //

Kerron muutaman faktan:

- valuuttakauppaa ei käyty, vaikka sitä luvattiin käydä
- lisensseillä ei ollut substanssia
- Wincapitassa ei ollut todellista toiminnallisuutta pl. FxTrader, jonka todellista luonnetta ei kuitenkaan tiedetä
- Wincapitan varat olivat peräisin jäseniltä, ei ulkopuolelta, ja näitä varoja siirreltiin tililtä toiselle
- voitolle jääneiden jäsenten voittovarat olivat peräisin tappiolle jääneiltä jäseniltä
- oikea oikeuspaikka Wincapitan jutulle on ollut Suomi

// Kertokaapa tuota taustaa vasten miten ihmeessä joku voisi tällä blogilla parilla lauseella "anonyymiä" miellyttääkseen kertoa mistä WinCapitassa oli kyse. //

Jos asia olisi hallussa, niin asiaa voisi yrittää.

// Yksinkertaista, kaikki muu, siis ihan kaikki muu spekulaatio on turhaa tunnepitoista vuodatusta - kuka uskaltaa kertoa missä on VIRHE (anonyymi?) nyt on mahdollisuus haastaa OTL Pitkänen todelliseen tietokilpailuun. //

Tunnepitoinen vuodatus on tyypillistä voitolle jääneille Wincapitan jäsenille, jotka eivät olisi halunneet luopua voitoistaan. OTL Pitkänen on ihan liian fiksu osallistuakseen asiassa käytävään julkiseen ja anonyymiin keskusteluun. Osalle keskustelijoista asia tuntuu olevan niin henkilökohtainen, että asia itse unohtuu.

Anonyymi kirjoitti...


WinCapita kävi valuuttakauppaa, dealing desk. Sääntöjen mukaan mitään ei luvattu. WinCapita ei käynyt kauppaa jäsenten varoilla, vaan saamastaan tuotosta se laittoi osan valuuttakauppaan, forex pool ja jakoi tuottoina mahdollisista voitoista jäsenille lisenssien omistussuhteen mukaan puolivuosittain. WinCapitan varat olivat sen omia varoja, joita se sai mm. singnaalijärjestelmän käyttöoikeuden myynnistä, jäsenmaksuista, X-lisenssien myynniistä, lisenssipörssin meklariprovisiona.Sillä oli vastikkeellinen tuote, jota se myi asiakkailleen. Varat eivät olleet suoraan peräisin jäseniltä, koska ne lakkasivat olemasta jäsenten varoja siitä hetkestä, kun jäsenet olivat ostaneet vastikkeellisen tuotteen singnaalijärjestelmän käyttöoikeuden ja maksaneet jäsenmaksun sekä ostaneet lisenssejä. Voitolle jääneiden jäsenten voittovarat eivät tämän johdosta olleet peräisin tappiolle jääneiltä jäseniltä, vaan yhtiön omista varoista tilitettyjä varoja. Oikea oikeuspaikka määräytyy lain mukaan palveluntarjoajan paikan mukaan, joka oli Lontoo.

heiskarixxx kirjoitti...

Olen tehnyt valuuttakauppaa yli 10 vuotta. Jos vivutettu kauppa menee tappiolle, siitä ei saa enää omaa pääomaa pois millään. Tappio on pakko maksaa + kaupankäyntikulut. Valuuttakaupalla on lähes mahdoton tehdä voitollista kauppaa, koska pankit liikuttavat kurssia ihan kuinka haluavat. Esimerkkinä eur/chf oli pitkään 1,2 koska sveitsin keskuspankki ilmoitti että eivät päästä kurssia alle 1,2. Olen usein lukenut että valuuttakaupassa liikkuu niin isot summat että yksittäinen taho ei voi vaikuttaa kurssiin. Tämä on täyttä paskaa. Jos olet keskuspankissa töissä voit tehdä helposti voitollista kauppaa, mutta tavallinen treidaaja ei pärjää isoille pankeille.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Pitääkö treidaajalla olla vakuuksia, vai saako 100-kertaisen vivun miltä tahansa kaupankäyntialustalta? Voiko välittäjä tehdä dealing desk -tyyppistä valuuttakauppaa puhtaasti asiakkaiden välillä ilman, että itse käy valuuttakauppaa lainkaan?

Miksi olet tehnyt kauppaa 10 vuotta jos voiton tekeminen on lähes mahdotonta? Pidätkö Wincapitan signaalijärjestelmää ja voitollista treidaushistoriaa mahdollisena?

Pankit jäivät kiinni Libor-korkojen manipuloinnista, sen sanotaan olevan kaikkien aikojen suurin taloushuijaus. Esim. Barclays joutui maksamaan 360 miljoonan euron sakot.

Anonyymi kirjoitti...

Kertokaapas tuosta vivutetusta pääomasta lisää. Mitä eroa tulee tappioissa ja kustannuksissa, kun sijoitan 1% pääomastani 100x-vivulla verrattuna siihen, että sijoittaisin 100% pääomastani? Käsittääkseni vivusta joutuu maksamaan korkoa, kuten mistä tahansa lainasta. Samoin tappioiden pysäyttäminen stop-loss toiminnalla tapahtuu samalla tavalla, riippumatta siitä onko kauppaan sijoitettu summa vivutettua vai ei.

Anonyymi kirjoitti...

Tappion pysäyttäminen on mahdollista vasta sitten kun se on jo tapahtunut, ei ennen! Ja jos on senttiäkään vipua, niin jo 0-0 tuloskin on tappiollinen lainakoron vuoksi.

Anonyymi kirjoitti...

>>> WinCapita kävi valuuttakauppaa, dealing desk.

Forex.com toimii Closed Loop Dealing Desk -periaatteella. Asiakas siis ostaa meklarilta ja myy meklarille - jos asiakas tekee rahaa, meklari häviää ja kääntäen. Raha ei siis siirry lainkaan ulkopuoliselle valuutta-alustalle. Wincapita ei koskaan kertonut olevansa meklari tai valuutta-alusta.

Oikeudessa tätä pelleilyä kutsuttiin demokaupaksi, jonka myös Kailajärvi tunnusti, eikä tuollaisessa demokaupassa ollut lainkaan paljon mainostettua valuuttakauppa-riskiä eikä lainkaan todellista sijoittajan riskiä. Demokaupassa harjoiteltiin "leikkirahalla", ja kokonaisuus jätettiin todellisuudessa jäsenille toiminnan aikana kertomatta.

Riskiä ei ollut kahdesta syystä: 1. rahaa ei siirretty ulkopuoliselle taholle ja 2. todellista vastapuolta ei ollut, koska WinCapita itse kertoi, että on helpompaa antaa klubin käydä kauppaa omasta puolestaan. Jos lähdemme mukaan jo kauan sitten alasammuttuun olettamukseen, että Wincapita tarjosi dealing-desk -palveluja, jostakin klubin sisältä olisi pitänyt löytyä vastapuoli. Sellaista ei ollut klubin sisällä, koska kaikki klubin jäsenet ja klubi itse käyttivät samaa FxTrader -ohjelmaa.

Jos ohjelma käski myydä, silloin myytiin, mutta missä klubin sisällä olikaan ostaja? No, sellaista ei tietenkään ollut, koska kaikki olivat ns. samalla puolella pelaten aina samaan suuntaan - FxTrader piti tästä huolen.

>>> WinCapita ei käynyt kauppaa jäsenten varoilla, vaan saamastaan tuotosta se laittoi osan valuuttakauppaan.

Esitutkintamateriaalin mukaan Wincapita sijoitti todelliseen valuuttakauppaan reilut 200 000 euroa, joka sijoitus oli kaikin puolin tappiollista. Jos 90 miljoonan oletetusta liikevaihdosta tai taseesta (jäsenten kokonaissijoitus) valuuttakauppaan sijoitetaan 0,3 %, niin summa on puhdasta pilkantekoa.

Wincapitalla ei ollut tulouttavaa rahaliikennettä yhdeltäkään valuutta-alustalta tai yhdeltäkään managed account -tyyppiseltä tililtä, ja kaikki valuuttakauppoihin liittyvä toiminta oli tappiollista. Kaikki muu ja mahdollinen voitollinen valuuttakauppa jäi oikeudessa näyttämättä.

>>> forex pool ja jakoi tuottoina mahdollisista voitoista jäsenille lisenssien omistussuhteen mukaan puolivuosittain.

Forex pool oli 100 % ajasta tappiollista, ja kaikki jäsenille maksettavat voitot olivat peräisin alun perin jäsenistöltä.

>>> WinCapitan varat olivat sen omia varoja...Varat eivät olleet suoraan peräisin jäseniltä.

Kaikki varat, joita jäsenet sijoittivat klubin tuotteisiin ja varat, jotka olivat ns. klubin varoja, oli maksettu klubille perustuen sijoituspäätöksiin, joita jäsenet tekivät erehdyksessä luottaen annettuun väärään tietoon tuottavasta valuuttakaupasta. Sijoituspäätökset olivat seurausta erehdyttämisestä.

>>> Sillä oli vastikkeellinen tuote, jota se myi asiakkailleen.

Jokaiselle jäsenelle olisi riittänyt yksi signaalijärjestelmä, eikä Kailajärven mukaan tuon ohjelman toimintaa todellisilla markkinoilla tunnettu. Edes Kailajärvi itse ei ollut vakuuttunut FxTraderin toiminnan voitollisuudesta.

>>> Voitolle jääneiden jäsenten voittovarat eivät tämän johdosta olleet peräisin tappiolle jääneiltä jäseniltä, vaan yhtiön omista varoista tilitettyjä varoja.

Varoista, jotka klubi oli saanut erehdyttämällä jäsenistöä valheilla tuottoisasata valuuttakaupasta.

Klubilla oli "omia varoja" sulkemishetkellä noin kuusi miljoonaa euroa. Klubiin sijoitettu keskisumma oli loppuvaiheessa noin 10 000 euroa, X-sarjan lisenssien historiaan perustuva 1/2-vuosi-tuotto noin 250 % ja vanhojen maksatusvuorossa olevien jäsenten määrä noin 4500 jäsentä. Klubin olisi siis tullut voida maksaa voittoina noin 100 miljoonan euron tuotot.

>>> Oikea oikeuspaikka määräytyy lain mukaan palveluntarjoajan paikan mukaan, joka oli Lontoo.

Milloin kerho, jonka taustalla hääräsi panamalainen veroparatiisiyhtiö, oli sijoittautunut Lontooseen? Kailajärvi ei kyennyt oikeudessa näyttämään todeksi, että kerho olisi millään tavoin sijoittautunut Eurooppaan.

Kailajärvellä oli Suomen passi.

Anonyymi kirjoitti...

Tuosta voisi aloittaa:

- valuuttakauppaa ei käyty, vaikka sitä luvattiin käydä (osio B.1 / B.5.1 / B.5.6)
- lisensseillä ei ollut substanssia ( osio B.4.5 )
- Wincapitassa ei ollut todellista toiminnallisuutta pl. FxTrader, jonka todellista luonnetta ei kuitenkaan tiedetä ( osio B.5.2 )
- Wincapitan varat olivat peräisin jäseniltä, ei ulkopuolelta, ja näitä varoja siirreltiin tililtä toiselle ( osio B.4.2 )
- voitolle jääneiden jäsenten voittovarat olivat peräisin tappiolle jääneiltä jäseniltä (osio B.4.3 )
- oikea oikeuspaikka Wincapitan jutulle on ollut Suomi (osio B.4.1. / B.4.2 )


Ymmärtäisin kirjan lukeneena, että lopullinen kysymys kuuluukin: ( olipa WinCapitan rakenne, toiminta jne. mikä tahansa ) - oliko suoritetut viranomaistoimenpiteet toteutettu vallitsevan lainsäädännön mukaisesti - jos kirjan sisältöä on uskominen: EI TAINNUT OLLA.

Joku töppäsi raskaasti - lopulta se ei kuitenkaan tainnut olla Kailajärvi.

Anonyymi kirjoitti...

"Joku töppäsi raskaasti - lopulta se ei kuitenkaan tainnut olla Kailajärvi."

Voidaanko kirjasta siis riidattomasti päätellä, että Suomen viranomainen lainvastaisesti keskeytti ja rikolliseksi tuomitsi täysin laillisen liiketoiminnan?

Anonyymi kirjoitti...

Ei kirjasta voi sellaista päätellä, että oltaisiin keskeytetty laillinen liiketoiminta.

Paremminkin tässä väitetään että "väärin sammutettu"

Anonyymi kirjoitti...

Jos viranomainen keskeytti laittomin keinoin laittoman toiminnan, asiaa on tarkasteltava tarkoituksenmukaisuusperiaatteen mukaisesti.

Jos poliisi näkee, kuulee tai aavistaa oven läpi rikoksen tapahtuvaksi, onko poliisilla oikeus tunkeutua asuntoon voimakeinoin ja ilman lupaa? Jos kyseessä olisi ollut tappo tai murha tai edellisten yritys, tunkeutuminen oven läpi olisi täysin perusteltua. Sen sijaan, jos oven takana olisi keitetty viinaa omiin tarkoituksiin, voimankäyttö tuskin olisi perusteltua ilman lupaa.

Englantiin päin Suomen viranomainen eteni ilmeisimmin rahanpesun varjolla, vaikka kyseessä oli lopulta törkeä petos ja rahankeräysyrikos.

Täytyy ostaa kirja.

Anonyymi kirjoitti...

"Voidaanko kirjasta siis riidattomasti päätellä, että Suomen viranomainen lainvastaisesti keskeytti ja rikolliseksi tuomitsi täysin laillisen liiketoiminnan?"

Kirjan mukaan näin on (osio B.4)

Englantiin päin Suomen viranomainen eteni ilmeisimmin rahanpesun varjolla, vaikka kyseessä oli lopulta törkeä petos ja rahankeräysyrikos.

Kirjan mukaan ei mennyt noin. (osio B.7)

Anonyymi kirjoitti...

Milloin kerho, jonka taustalla hääräsi panamalainen veroparatiisiyhtiö, oli sijoittautunut Lontooseen? Kailajärvi ei kyennyt oikeudessa näyttämään todeksi, että kerho olisi millään tavoin sijoittautunut Eurooppaan.

Kailajärvellä oli Suomen passi.

Ei ollut Panama ja HK:n passilla ei kirjan mukaan näyttäisi olevan mitään merkitystä ( osio B.4.2 )

Anonyymi kirjoitti...

Eräs lukija väittää, että kirjasta voidaan riidattomasti päätellä, että Suomen viranomainen lainvastaisesti keskeytti ja rikolliseksi tuomitsi täysin laillisen liiketoiminnan. Toinen lukija väittää, että näin ei ole.

Erään lukijan mukaan, kirjasta poimien, Suomen viranomainen ei edennyt Englantiin rahanpesun varjolla, eikä kyseessä ollut törkeä petos eikä rahankeräysyrikos, vaan jotkin muut asiat olivat kyseessä.

Edellä mainitun lukijan mukaan kirja kertoo, että Panamalla ja HK:n passilla ei näyttäisi olevan mitään merkitystä.

Itse en osaa sanoa, miten koko kirjaan tulisi suhtautua. Lainvoimaisia tuomioita se ei tule muuttamaan, eikä yksikään kirja-arvostelija tai media ole käsitellyt kirjaa sanallakaan. Ei siis mitään uutta auringon alla.

Anonyymi kirjoitti...

(Anonyymi kirjoitti...
Tappion pysäyttäminen on mahdollista vasta sitten kun se on jo tapahtunut, ei ennen! Ja jos on senttiäkään vipua, niin jo 0-0 tuloskin on tappiollinen lainakoron vuoksi.)

Jos kommentoijat on tietotasoltaan kuin kyseinen kommentoija,niin tamän palstan keskustelu on melko turhaa.

Petteri on joko urpo tai sotkee tahallaan,tuon tason jepellä pitäis olla ymmärrystä vivuista ja stopeista ym valuuttakaupan jutuista.

Anonyymi kirjoitti...


Aikas kannattavaa valuuttakauppaa WC taisi käydä, 100 miljoonan keräyksellä kassassa jäljellä 5 miljoonaa. Vai olisiko sittenkin kyse siitä, että kerätään rahaa eri tahoilta ja jaetaan ne eteenpäin, tuskinpa tuo 95 miljoonaan on mennyt asiakashyvityksiin. No ihminen on uskossaan vahva

Petteri Järvinen kirjoitti...

Stoppari suojaa pääoman, kunhan sen pystyy asettamaan välittäjän palkkiota korkeammalle tasolle, mikä edellyttää pohjalle nousua. Tämä toimii silloin, kun kurssimuutokset ovat loivia ja trendinomaisia. Osakemarkkinoilla kurssit sahaavat edestakaisin, joten strategia ei toimi.

Juridiikasta voi kiistellä loputtomasti, etenkin ihmisten kanssa jotka eivät ole alan ammattilaisia. Oleellinen ja helppo kysymys vastattavaksi on kuitenkin rahaliikenne: miksi poliisin keskeyttäessä toiminnan kassassa oli vain muutama miljoona, vaikka yli 10 000 jäsentä näki web-sivulla olevansa voitolla?

Anonyymi kirjoitti...

Kannattais varmaan lukea se kirja niin ei tarvitse arvailla...

"Eräs lukija väittää, että kirjasta voidaan riidattomasti päätellä, että Suomen viranomainen lainvastaisesti keskeytti ja rikolliseksi tuomitsi täysin laillisen liiketoiminnan. Toinen lukija väittää, että näin ei ole."

B.4 / WinCapitan LAILLISEN toiminnan ja organisaation täsmällinen kuvaus (+ perustelut )

"Edellä mainitun lukijan mukaan kirja kertoo, että Panamalla ja HK:n passilla ei näyttäisi olevan mitään merkitystä."

Anonyymi sanoi...
"Milloin kerho, jonka taustalla hääräsi panamalainen veroparatiisiyhtiö, oli sijoittautunut Lontooseen?"

Lueppas tarkemmin - yhtiö ei ollut Panamalainen kuten joku kommentoi ja HK:n suomalainen passi ei näyttäisi rikosoikeudellisesti olevan se keskeisin kriteeri vaan yhtiön koti- ja sijoittautumis paikka



Anonyymi kirjoitti...

// Lueppas tarkemmin - yhtiö ei ollut Panamalainen kuten joku kommentoi ja HK:n suomalainen passi ei näyttäisi rikosoikeudellisesti olevan se keskeisin kriteeri vaan yhtiön koti- ja sijoittautumis paikka. //

Erityisesti jäsenten puolustaja VT Pitkänen saa sulan hattuunsa, sillä juttuun keksittiin jälkikäteen mitä erilaisimpia juonteita.

Hannun oikeudenkäynnissä puuttui tarvittava näyttö, ja mitä sanoikaan Hannu itse asiasta?

Hannu sanoi: "WinClub (Worldwide Investment Company Corp.) on Panamaan rekisteröity yhtiö. Olisi hyvä mieltää offshore-yhtiöön sisältyviä etuja esim. täydellinen anonymiteetti. Tämä koskee niin yritystä, sen omistajia, kuin myös jäsenistöä. WinClub ei anna minkäänlaista tietoa kolmansille osapuolille jäsenistöstään tai heidän jäsentiliensä tiedoista. WinClub ei julkaise liiketoiminnallisia tunnuslukuja tai liiketoimintaansa liittyviä yksityiskohtia esim. sopimus- tai yhteistyökumppaneistaan, muuten kuin mitä jäsensivustolla on kerrottu. WinClubilla on omat salassapitovelvollisuutensa, joista myös pidetään kiinni. WinClubiin voi hakeutua jäseneksi jo olemassa olevan jäsenen kautta ja liittyminen on vapaaehtoista. Jokainen voi harkita liittymistään jäseneksi sivustolla annetun informaation pohjalta."

Viittaako Hannu sanallakaan Lontooseen - viittasivatko WinCapitan kotisivut sanallakaan Lontooseen tai EU:n alueelle? Ei todellakaan viittaa.

EU-maahan, Lontookin on muuten EU-maassa, sijoittautuneen elinkeinonharjoittajan sijoittautumispaikkana pidetään pääsääntöisesti maata, jossa elinkeinonharjoittajan alv-tunniste on myönnetty. WC:llä tuskin oli alv-tunnistetta EU:ssa. Jos elinkeinonharjoittajalla ei ole erillistä liiketoiminnan kotipaikkaa, liiketoiminnan kotipaikaksi katsotaan kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka. Erityisjärjestelmän käyttäjäksi haluavan elinkeinonharjoittajan on tehtävä rekisteröinti-ilmoitus tunnistautumisjäsenvaltiossa.

Oliko WinCapita tehnyt Englannissa edellä kuvatun ja vaadittavan rekisteröinti-ilmoituksen? Pitkänen varmasti vastaa asiaan kirjassaan.

Jos elinkeinonharjoittajalla ei ole liiketoiminnan kotipaikkaa tai kiinteää toimipaikkaa EU:n alueella, hän voi valita minkä tahansa EU-maan tunnistautumisjäsenvaltioksi. Elinkeinonharjoittajalla voi olla vain yksi tunnistautumisjäsenvaltio kerrallaan. Ko. erityisjärjestelmää voi käyttää vasta kun rekisteröinti-ilmoitus on hyväksytty. Oliko WinCapitalla erityisjärjestelmän rekiste-röinti-ilmoitus tehty ja hyväksytty?

Sähköisen palvelun arvonlisävero suoritetaan myyjän eli nyt WinCapitan sijaintipaikan mukaan, jos myyjä on sijoittautunut EU:n alueelle. Jos WinCapita eli myyjä oli EU:n ulkopuolella, verotus tapahtui ostajan sijaintipaikan mukaan. Maksoivatko jäsenet al-veroa ostamistaan sähköisistä palveluista vai maksoiko WinCapita tuotteiden al-veron Panamassa tai jossakin muussa maassa?

Jos useiden sijoittautumispaikkojen vuoksi on vaikea määrittää, mistä tiettyä palvelua tarjotaan, tämä paikka on se, jossa palvelun tarjoajan kyseiseen tiettyyn palveluun liittyvän toiminnan keskus sijaitsee. Missä sijaitsi se keskus, josta signaaliohjelmistoa ja lisenssejä jäsenistölle ja asiakkaille tarjottiin? Lontoostako niitä tarjottiin, näinkö jäsenille kerrottiin? Vai oliko se lontoolainen MoneyBookers, joka sitä ohjelmistoa ja lisenssejä viime kädessä välitti?

WinCapita ei ollut rekisteröitynyt EU:n alueelle, se ei ollut ilmoittautunut alv-velvolliseksi EU:n alueella, eikä sen toimipaikka varmasti ollut Lontoossa. WinCapita oli klubi, joka myi ja edusti näennäisesti panamalaisen yhtiön tuotteita. Ei ole mitään merkkejä siitä, että klubi, yhtiö tai jäsenet olisivat maksaneet minkäänlaisia sähköisiin tuotteisiin liittyviä veroja mihinkään maahan.

Osa jäsenistä maksoi pääomaveroa saamistaan tuotoista Suomeen.

Lontoo sijoittautumispaikkana ja koko WinCapitan harjoittama sähköisen palvelun kauppa on keksitty jälkikäteen, vaikka sähköisen palvelun kauppa koskee vain yhtiöitä ja elinkeinonharjoittajia, jotka noudattavat EU:ssa yhteisiä pelisääntöjä. Wincapita ei noudattanut näitä pelisääntöjä.

Anonyymi kirjoitti...



niin kait rikospaikkakin voi olla tärkeä. Missä tutkitaan esim Ruotsin rekkayliajo, jos kuski on irakista, uhrit suomalaisia, auton omistaa espanjalainen pankki 80 %:sti, autoa ajattaa tanskalainen kuljetusyhtiö.

WC:n tapauksessahan toiminta tapahtui pääsääntöisesti Suomessa, eli olisko rikollinen toiminta tapahtumut Suomessa, vaikka pankkitili oli Englannissa

Anonyymi kirjoitti...

>>> vaan yhtiön koti- ja sijoittautumis paikka. <<<

Wincapita ei ollut yhtiö, eikä se ollut oikeushenkilö. Se oli sijoitusklubi.

Miten henkilö, yhtiö, yhdistys, yhteisö tai muu oikeushenkilö, jolla ei ole henkilö- tai yhteisötunnusta missään Euroopan alueella, joka ei ole rekisteröitynyt mihinkään EU:n alueelle ja joka ei maksa velvoitteitaan mihinkään maahan, voi vaatia sijoittautumisoikeuksia jälkikäteen?

Pitkänen vastannee tähän asiaan kirjassaan: missä vaiheessa klubista siis tuli EU:n alueelle sijoittautunut oikeushenkilö?

Vai onko niin, että Kailajärvi ja hänen puolustuksensa unohti mainita Lontoon ja Wyomingin omassa näytössään käräjäoikeudessa? Mihinkä Kailajärvi sijoitti klubin omassa käräjäoikeusistunnossaan?

Anonyymi kirjoitti...

Erinomaisia näkemyksiä, huomaa, että maallikot on asialla oikeutta jakamassa - välttämätöntä todeta, että kirjassa aihepiirin käsittelyn taso nousee huimasti korkeammalle kun tässä viestiketjussa.

Kannattaisiko uhrata 65€, että pääsee kurkistamaan ihan omaan tahtiin laaja-alaiseen sekä perusteelliseen selvitykseen aihepiiristä - saattaisi olla jopa ihan sivistävä kokemus.

Kirjasta löytyy vastauksia kaikkeen tuohon edellä mainittuun pohdintaan.

Jos kirjassa on virhe, Pitkänen varmaan mielellään ottaa palautteen vastaan ihan ammattietiikan nimissä.

Tähän mennäkseni:

"Erityisesti jäsenten puolustaja VT Pitkänen saa sulan hattuunsa, sillä juttuun keksittiin jälkikäteen mitä erilaisimpia juonteita."

"Hannun oikeudenkäynnissä puuttui tarvittava näyttö, ja mitä sanoikaan Hannu itse asiasta?"

Olisihan se Pitkänen varmaankin antanut näyttöä kun olisi päässyt käräjäsaliin asti - vaan kun ei päästetty ( osio B.8.1 )




Anonyymi kirjoitti...

"Jos useiden sijoittautumispaikkojen vuoksi on vaikea määrittää, mistä tiettyä palvelua tarjotaan, tämä paikka on se, jossa palvelun tarjoajan kyseiseen tiettyyn palveluun liittyvän toiminnan keskus sijaitsee. Missä sijaitsi se keskus, josta signaaliohjelmistoa ja lisenssejä jäsenistölle ja asiakkaille tarjottiin? Lontoostako niitä tarjottiin, näinkö jäsenille kerrottiin? Vai oliko se lontoolainen MoneyBookers, joka sitä ohjelmistoa ja lisenssejä viime kädessä välitti?"

Pitkänen päätyy kyllä aivan toisenlaiseen käsitykseen tuosta. ( osio B.4.2 )

Anonyymi kirjoitti...

"Erityisesti jäsenten puolustaja VT Pitkänen saa sulan hattuunsa, sillä juttuun keksittiin jälkikäteen mitä erilaisimpia juonteita."

Pitkänen ei ole keksinyt juttuun jälkikäteen mitään erilaisia juonteita. Syy siihen miksi
juttuun on ajan mittaan tullut esille uusia asioita, johtuu viranomaisten tietojen panttaamisesta ja salailusta jäsenistön sekä Kailajärven esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Onko Hannu Kailajärvi itse kommentoinut julkisesti yhtiön kotipaikkaa, kadonneiden rahojen arvoitusta tai valuuttakaupan todellisuutta?

Anonyymi kirjoitti...

"Jos poliisi näkee, kuulee tai aavistaa oven läpi rikoksen tapahtuvaksi, onko poliisilla oikeus tunkeutua asuntoon voimakeinoin ja ilman lupaa? Jos kyseessä olisi ollut tappo tai murha tai edellisten yritys, tunkeutuminen oven läpi olisi täysin perusteltua. Sen sijaan, jos oven takana olisi keitetty viinaa omiin tarkoituksiin, voimankäyttö tuskin olisi perusteltua ilman lupaa."

Noilta osin käytäntö on varmaankin juuri tuo ja siihen on totuttu - rajoja ylittävässä viranomaistoiminnassa mm. EU näyttäisi tuovan lisää muutamia perusteltuja reunaehtoja joita kirjan mukaan viranomaiset eivät WinCapitan lopettamisessa kyenneet noudattamaan EU:n edellyttämällä tavalla.

"Onko Hannu Kailajärvi itse kommentoinut julkisesti yhtiön kotipaikkaa, kadonneiden rahojen arvoitusta tai valuuttakaupan todellisuutta?"

Eikös se ole jo kakkunsa lusinut - kommentoi varmaankin viimeistään sitten kun ja jos todetaan, ettei lopulta ollut tehnytkään mitään rikosoikeudellisesti moitittavaa.

Anonyymi kirjoitti...



Olisihan se Pitkänen varmaankin antanut näyttöä kun olisi päässyt käräjäsaliin asti - vaan kun ei päästetty ( osio B.8.1 )

Oliko joku syy sille, ettei Pitkästä päästetty todistamaan puolustuksen todistajana? Tämähän on vakava rike oikeuslaitokselta, vai, tuplaten, vai, johtuuko siitä että todistajan täytyy antaa vala, toisaalta ainahan Pitkänen olisi voinut infota puolustusasasianajajia. Vai oliko kyseessä eturistiriita?

Anonyymi kirjoitti...

Erityinen ongelma on siinä, että Kailajärven puolustus ja VT Pitkänen - siis voitolle jääneiden jäsenten puolustus - olivat jutussa aivan eri linjoilla. Alunperin Kailajärven puolustus vaihtui, eikä puolustus päässyt yksimielisisyyteen siitä, millainen näyttö jutussa tulisi rakentaa.

Kailajärven puolustus epäonnistui, ja näyttöä toiminnan rehellisyydestä ei ollut.

Voitolle jääneet jäsenet kärsivät nyt siitä, että puolustuslinja valittiin huonosti. Jälkikäteen on keksitty uutta näyttöä ja sekalaista soossia, joka olisi tullut kuitenkin esittää jo alun perin. Uusi näyttö olisi tullut esittää mahdollisen tuomionpurun yhteydessä, mutta tuomionpurkuahan ei edes lopulta haettu.

//Jos kirjassa on virhe, Pitkänen varmaan mielellään ottaa palautteen vastaan ihan ammattietiikan nimissä.//

Kailajärvi ei alun perin sanallakaan puhunut Lontoosta sijoittautumispaikkana, eikä kieltänyt Vantaan käräjäoikeuden tuomiovaltaa asiassa. Kailajärvi ei myöskään kieltänyt Helsingin hovioikeuden tuomiovaltaa, vaan halusi yhden osan syytteestä hylättäväksi sillä perusteella, että eurooppalainen pidätysmääräys oli suppeampi kuin syytteessä mainittu syyteperuste.

Se siitä. Case WinCapitassa eli case Kailajärvessä kukaan ei kieltänyt Suomen tuomiovaltaa.

//Onko Hannu Kailajärvi itse kommentoinut julkisesti yhtiön kotipaikkaa, kadonneiden rahojen arvoitusta tai valuuttakaupan todellisuutta?//

Kyllä on.

GiiClubin alkuvaiheissa toiminta ei ollut yhtiöitetty, mutta jo vuonna 2004 Kailajärvi ja kumppani hankkivat Worldwide Investment Company LLC -nimisen yhtiön, joka on rekisteröity 24.5.2004 Yhdysvalloissa Wyomingin osavaltioon. Myöhemmässä vaiheessa yhdysvaltalaisen yhtiön tilalle tuli panamalainen Worldwide Investment Company Corp. -niminen yhtiö. Oikeus ei katsonut olevan merkitystä kummallakaan näistä asioista Suomessa käytävään oikeuteen.

Kailajärven mukaan markkinointi tapahtui GiiClub, WinClub ja WinCapita-sijoitusklubien yhteydessä, ja varat ovat Worldwide Investment Company LLC:n.

Kailajärvi kertoi oikeudessa, että valuuttakauppaa käytiin - tuotekehitystarkoituksessa - muun muassa Saxobankissa manuaalisesti. Valuuttakauppakokeiluissa oli joitakin jäseniä ja näiden tilejä koeluontoisessa käytössä. Tämä valuuttakauppa ei kuitenkaan kannattanut, vaan oli tappiollista, tappioiden rajoittuessa kuitenkin tuossa vaiheessa noin 130.000 euroon.

Kailajärven mukaan WinClub ei harjoittanut enemmälti valuuttakauppaa kuin mitä sitä oli koeluontoisesti tapahtunut. Puolustuksen mukaan Kailajärvi ei kyennyt tai malttanut toimia täysin kurinalaisesti noudattamalla omaa linjaustaan ja riskien hallintaa. Valuuttakaupassa signaalijärjestelmän noudattaminen johti jo aluksi vähintäänkin kelvolliseen lopputulokseen, mutta Kailajärvi lipesi omista periaatteistaan ja otti voimakkaammin riskillisiä positioita.

Kailajärven puolustuksen mukaan jäsenten näkökulmasta klubin toiminta ja siihen osallistuminen tapahtui osakkeita merkitsemällä ja myöhemmin lisenssiosuuskaupankäyntiin osallistumalla. Käytännössä tämä tapahtui ostamalla
osuuksia panamalaisista offshore-yhtiöistä, joiden nimissä kauppaa käytiin.

Klubi ei ole väittänyt käyvänsä valuuttakauppaa. Klubi ei ole väittänyt, että sen palveluksessa olisi valuuttakauppaa käyviä meklareita tai muitakaan kauppoja käytännössä hoitavia alan ammattilaisia. Näin Kailajärvi lopetti puolustuksensa.

Panama, ei Lontoo!

//Olisihan se Pitkänen varmaankin antanut näyttöä kun olisi päässyt käräjäsaliin asti - vaan kun ei päästetty.//

Kailajärven näyttö jäi vähäiseksi. Miksi voitolle jääneiden puolustus ei kehottanut Kailajärveä hakemaan jutussa tuomionpurkua? Lontoo voidaan jutussa unohtaa totaalisesti, koska Kailajärvi ei kieltänyt Suomen tuoimiovaltaa.

Anonyymi kirjoitti...

VT Ilkka Pitkänen on "taivutellut ja säätänyt" näyttöä omien tarkoitusperiensä eduksi: wincapitassa voitolle jääneiden puolustaminen. Varsin moraalivapaa veitikka tämä VT Ilkka Pitkänen. Mutta onhan hän tehnyt hyvän tilin tällä.

Anonyymi kirjoitti...

>>> Klubi ei ole väittänyt, että sen palveluksessa olisi valuuttakauppaa käyviä meklareita tai muitakaan kauppoja käytännössä hoitavia alan ammattilaisia. Näin Kailajärvi lopetti puolustuksensa. <<<

Klubin voitolle jääneet jäsenet väittävät, että klubi tarjosi dealing-desk -palveluja ja että klubilla oli meklareita ja muita alan ammattilaisia. Klubin voitolle jääneet jäsenet siis tietävät asian paremmin kuin Kailajärvi, se tosin kuulostaa omituiselta.

>>> GiiClubin alkuvaiheissa toiminta ei ollut yhtiöitetty, mutta jo vuonna 2004 Kailajärvi ja kumppani hankkivat Worldwide Investment Company LLC -nimisen yhtiön, joka on rekisteröity 24.5.2004 Yhdysvalloissa Wyomingin osavaltioon. Myöhemmässä vaiheessa yhdysvaltalaisen yhtiön tilalle tuli panamalainen Worldwide Investment Company Corp. -niminen yhtiö. <<<

Tämä on vain Kailajärven väite oikeudessa. Voitolle jääneet jäsenet tietävät nykyisin kertoa, että WIncapita oli Lontooseen sijoittautunut oikeushenkilö. Kumma että Kailajärvi itse ei tiennyt asiaa.

Anonyymi kirjoitti...

"Erityisesti jäsenten puolustaja VT Pitkänen saa sulan hattuunsa, sillä juttuun keksittiin jälkikäteen mitä erilaisimpia juonteita."

Pitkänen ei ole keksinyt juttuun jälkikäteen mitään erilaisia juonteita. Syy siihen miksi
juttuun on ajan mittaan tullut esille uusia asioita, johtuu viranomaisten tietojen panttaamisesta ja salailusta jäsenistön sekä Kailajärven esitutkinnassa ja oikeudenkäynneissä.

Siis täh? Puolustus ei tiedä mistä on kysymys ja lisäjuonteita tulee Pitkäsen kynästä jatkuvasti kun poliisi ja syyttäjä ei paljasta kaikkea? Niin miksei Pitkänen ollut todistamassa oikeudenkäynneissä, ai niin se valaehtoisuus.

Anonyymi kirjoitti...

Ihminen on uskossaan – myös harhauskossaan – vahva. Uskova mieli etsii vain uskoaan tukevia perusteluja ja samalla hylkää muut. Ja näin se on Winclubin jäsentenkin suhteen.

Näitä samoja kouhotuksia on kirjoittettu somepalstoille jo vuosia. Varatuomari Pitkäsen teorioita ovat uskovat puolustaneet kuin Mooses kivitaulujaan. Eikä asia näytä muuttuneet Järvisen blogissakaan.

Mutta hyvää huumoria täällä on.

”Wincapita oli ihmeellinen "huijaus", koska se antoi enemmän rahaa jäsenille kuin he sinne sijoitti.”
Tässä on kyllä ote täysin irronnut todellisuudesta.

”En viitsi edes ruveta kantamaan säkillä valoa Petterin vintille.”
Tämä valonkantaja yritti minulle selittää vivutettua valuuttakauppaa toisella sivulla. Nauruksihan se meni.

”Kannattaisiko uhrata 65€, että pääsee kurkistamaan ihan omaan tahtiin laaja-alaiseen sekä perusteelliseen selvitykseen aihepiiristä...”
Vastaanpa vilpittömästi: ei kannata. ;)

”Jos kirjassa on virhe, Pitkänen varmaan mielellään ottaa palautteen vastaan ihan ammattietiikan nimissä.”
Helmi, todellinen helmi on tässä. ;))))

Anonyymi kirjoitti...

>>> Puolustus ei tiedä mistä on kysymys. <<<

Juuri näin Kailajärven kohdalla kävi.

Hannu ei osannut tai salassapitovelvollisuutensa takia halunnut selittää puolustajilleen Uoti, Kavonius ja Sorsa, että:

a) Panama ja Wyoming (U.S.A.) tarkoittikin todellisuudessa Englannin Lontoota (UK, EU)

b) klubi ei ollutkaan mikään kerho vaan Lontooseen sijoittautunut yhtiö ja siten oikeushenkilö

c) koska Wincapita oli LLC (Limited liability company) eli rajavastuuyhtiö, sekä Suomen, Panaman että Yhdysvaltain lait ovat merkityksettömiä, ja laiksi valitaan EU:n laki ja sieltä erityisesti kieltokanne ja sähkökauppadirektiivi

d) W.I.S.H. oli yhtä aikaa sekä LCC, Company Corp., Oy, klubi, kerho, yhteisö että vain epähuomiossa rekisteröimättä jäänyt muu oikeushenkilö

e) Suomen tuomioistuinlaitoksen toimivalta jutussa pitää ehdottomasti kieltää

f) yhteisötunnus Euroopassa oli jäänyt epähuomiossa hankkimatta

g) WIF-säätiö oli kyllä Panamaan tulossa, mutta asia oli pahasti vaiheessa

h) vaikka WIF-säätiö olikin Panamaan tulossa, säätiön oli tarkoitus sijoittautua Lontooseen ja olla myös sekä LLC että Corp.; WIF:in oli tarkoitus olla uudentyyppinen rajavastuusäätiö, joka toimii kaikkien lakien raja-alueilla

i) demokauppa ja tuotekehitysvaluuttakauppa olikin todellisuudessa dealing-desk -palvelua, jollaista valuuttakaupan maailma on pullollaan

j) Wincapitalla oli kyllä käytössään meklareita ja muita valuuttakaupan ammattilaisia, mutta se unohtui kertoa oikeudessa uskottavalla tavalla

k) sen sijaan, että jäsenten osallistuminen tapahtui ostamalla osuuksia panamalaisista offshore-yhtiöistä, joiden nimissä tuotekehitysvaluuttakauppaa käytiin, tuottoisan valuuttakaupan piti alkaa (= futuuri) jäsenten omissa nimissä heti kun FxTrader Autom. olisi huhtikuussa 2008 saatu käyntiin.

l) viranomaisen väliintulo ei keskeyttänyt pelkästään LLC:n tuotekehittelyä, vaan koko Lontoon dealing-desk -toiminto keskeytyi

Kuten OTT Kavonius on kertonut, "WinCapitan tapausta leimasi käsitysten vilpitön erilaisuus, aidot kommunikaatiokuilut, joita ei ole ymmärretty tai tosissaan yritettykään ymmärtää. Kailajärvi on omalaatuisesti ja siksi muiden kannalta myös omituisesti ajatteleva henkilö. Hän on poikkeusyksilö".

Jos Hannu ja Hannun puolustajat olisivat ajatelleet kuten VT Pitkänen ja voitolle jääneet jäsenet, case Wincapita olisi nykyisin aivan erilaisella mallilla. Hannu ja puolustajat eivät kyenneet oikeudessa esittämään yllä kuvattuja asioita, ja erityisesti Hannun olisi pitänyt kieltää Suomen oikeuslaitoksen tuomiovalta asiassa. Oikeutta olisi pitänyt käydä kaikkialla muualla maailmassa mutta ei Suomessa.

Tämän kaiken voitolle jääneet jäsenet ovat koko ajan tienneet paremmin kuin Hannu itse. Hannu ei osannut oikeudessa kertoa oikeaa totuutta.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Tämä on kyllä erikoinen case: rikoksesta syytetty ja tuomittu on (ilmeisesti?) hiljaa, mutta ne, joilta ilman omaa ansiota saadut rahat perittiin rikoshyötynä takaisin pyrkivät jatkamaan juttua ja mielipidevaikuttamista hänenkin puolestaan.

Erikoinen on myös tämä blogikommentointi, en muista aikoihin nähneeni näin asiallista anonyymiä keskustelua.

Itselläni on mielessä vain yksi kysymys: missä ovat miljoonat? Joko kyseessä oli pyramidipeli, jolloin voittojen takaisinperintä oli perusteltua, tai sitten jossain on edelleen piilossa miljoonia. Kummassakin tapauksessa Kailajärven toiminta täyttää rikoksen tunnusmerkistön riippumatta siitä, minkä maan oikeutta pitäisi soveltaa. Siten myös prosessin lopputulos oli oikea. Pitkäsen kirja voi analysoida prosessia ja löytää siitä ongelmakohtia, mutta varsinainen asia ei muuksi muutu.

Anonyymi kirjoitti...

// Tämä on kyllä erikoinen case. //

Kyllä. Lainvoimaisella tuomiolla rikoksesta tuomittu Kailajärvi on jo suorittanut tuomionsa, ja on ilmeisesti vasta jälkikäteen ymmärtänyt, mitä oikeudessa olisi tullut kertoa. VT Pitkänen on vuosien saatossa kerännyt niin suuren kasan tietämystä, että WinCapitalle on voitu rakentaa vaihtoehtoinen puolustus.

Jäsenten kohtalo on ollut täysin Kailajärven kohtalosta riippuvaisia. Jutussa on kaiken oleellisen lisäksi löydettävissä muutama epäoleellinen avainkohta: hyvässä uskossa vilpittömin mielin, väliintulo, todistus- ja oikeusvoima sekä oikeusoppineiden lausunnot.

1. Jäsenistä suurin osa on toiminut hyvässä uskossa, eikä edes KKO löytänyt heidän toiminnassaan sen suurempaa moitittavuutta. Voitolle jääneet jäsenet joutuvat palauttamaan saamansa varat, sillä toisenkaan tekemästä rikoksesta ei saa hyötyä. Voitolle jääneet jäsenet eivät pidä oikeana sitä, että he joutuvat palauttamaan varat, vaikka eivät ole tehneet mitään väärää.

"Syyttömien" jäsenten pitää yrittää ITSE todistaa Kailajärvi jälkikäteen syyttömäksi vapautuakseen rikoshyödyn menettämisseuraamuksista. Voidaan kysyä, miksi Kailajärvi ja hänen asianajajansa ei hoitanut asiaansa ajallaan.

KMP Global -tapauksessa yhtiö oli rekisteröity Panamalle, ja yhtiö lupasi 400 % vuosituottoja. Kyseessä oli valuuttakompassin perustuva huijaus, jossa kahden suomalaismiehen ei tarvinnut palauttaa voittojaan, koska he toimivat vilpittömin mielin. Samalla tavoin olisi voinut käydä Wincapitassa.

Nyt KKO asetti lopulta etusijalle näkemyksen, että rikosasiassa vilpittömän mielen suojan ohitse menee lain kohta, jonka mukaan kukaan ei saa hyötyä edes toisen tekemästä rikoksesta toisen kustannuksella. Tämä näkemys kaivertaaa voitolle jääneitä jäseniä.

VT Pitkänen viittaa siihen, että vilpittömän mielen saantosuojaa tulkittaisiin tuoreessa EU-oikeudessa eri tavoin kuin WinCapitassa - voitolle jääneet saisivat pitää voittonsa. VT Pitkänen lainaa myös OTT Aarniota, jonka mukaan WinCapita on toiminut sääntöjensä mukaan, ja vaikka varojen keräämisessä silloin olisikin tapahtunut rikos, klubista saatu tuotto ei olisi jäsenistölle rikoshyötyä.

2. Katkeruutta jäsenistössä on herättänyt se, että jäsenistöltä estettiin erilaisiin syihin vedoten ns. väliintulo tai sivullisen väliintulo. Lain mukaan jokaisella on oikeus puolustautua ja osallistua oikeudessa omaan asiaansa.

Väliintulo estettiin, koska väliintulijalla ei katsottu olevan oikeudellista intressiä. Väliintulija ei olisi voinut estää Kailajärven rangaistuksia, ja väliintulijan intressi olisi ollut taloudellinen, koska väliintulija joutuu mahdollisten menettämisseuraamusten kohteeksi. Puhtaasti taloudellisen intressin ei katsota perinteisesti olevan riittävä syy väliintuloon.

Osa jäsenistöstä katsoo edelleen, että tuo väliintulo olisi muuttanut tuomion lopputulosta, vaikka Kailajärvellä oli oikeus kutsua todistajaksi kuka tahansa.

3. Menettämisseuraamuksissa on käytetty termejä oikeusvoima sekä todistusvoima. Wincapita oli ns. alkurikos. Alkurikoksen lainvoiman saaneella tuomiolla joko on oikeusvoimaa tai sitä ei ole. Jos alkurikos on jo lainvoimaisesti käsitelty oikeudessa, tuomion oikeusvoimaa ei tule saattaa kyseenalaiseksi toisaalla.

Todistusvoimaa eli painoarvoa näyttönä alkurikoksella on joka tapauksessa. Jäsenten mielestä alkurikoksella (Kailajärvi) oikeusvoimaa ei ole lainkaan, ja todistusvoimakin on vähäinen. Oikeus on ollut jatkuvasti asiassa eri mieltä.

4. Prof. Aarnion mukaan mikään rikokseksi arvioitu teko ei ole tehty yksittäisen jäsenen hyväksi sekä jäsenten WinCapitasta nostama tuotto ei ole peräisin Hannu Kailajärven toteuttamista rikoksista. Prof. Tapani on lausunut, että jäsenille ei ollut väliä eikä pitänytkään olla väliä mistä tuotot tulevat, kunhan niitä tulee. Jäsenille oli oleellista, että tuotot maksetaan sellaisina, kuin ne on luvattu. Erehdyttämisen ja taloudellisen vahingon välillä ei ole syy-yhteyttä.

Edellä kuvatut seikat herättävät katkeruutta. Jos Kailajärven eli alkurikoksen puolustus olisi ollut tehokas, tilanne olisi nyt toinen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Nyt KKO asetti lopulta etusijalle näkemyksen, että rikosasiassa vilpittömän mielen suojan ohitse menee lain kohta, jonka mukaan kukaan ei saa hyötyä edes toisen tekemästä rikoksesta toisen kustannuksella. Tämä näkemys kaivertaaa voitolle jääneitä jäseniä.

Päinvastainen päätös kaivertaisi niiden mieltä, jotka menettivät jopa kymmeniä tuhansia euroja Wincapitaan. Heillä ei tosin ole näkyvää puolustusta -- ehkä siksi, että he ovat katsoneet syyttäjän ajavan asiaansa ja tuomiohan siitä tulikin.

Millä tavalla Kailajärven puolustus olisi voinut olla oleellisesti toinen, jos klubi ei väitteistään huolimatta käynyt todellista valuuttakauppaa eikä pystynyt tilittämään voittoja enää myöhemmin liittyneille?

Anonyymi kirjoitti...

// Millä tavalla Kailajärven puolustus olisi voinut olla oleellisesti toinen, jos klubi ei väitteistään huolimatta käynyt todellista valuuttakauppaa eikä pystynyt tilittämään voittoja enää myöhemmin liittyneille? //

Pitää muistaa, että VT Pitkänen on erityisesti voitolle jääneiden jäsenten ja rikoksesta alun perin syytettyjen puolustaja, ja sitä kautta hänellä on todella paljon tietoa jutussa. Oleellista on ymmärtää, että Kailajärven alkurikos ja voitolle jääneiden kohtalo on nidottu yhteen - jäsenet vain harvoin tekivät Wincapitan sisällä/avulla omia rikoksiaan.

Edellisestä alkaa loppumaton nauha tai oravanpyörä: jos ja kun lainvoimaiselle alkurikokselle annetaan sille kuuluva oikeusvoima - eli ne bis in idem - ja todistusvoima, rikokseen syyllistymättömät jäsenet palautuvat aina alkutilanteeseen. Wincapita oli rikos, joten kukaan ei saa sillä hyötyä. Jäsenet ovat syyttömiä, mutta menettävät saamansa varat. Miksi jäsen ei saa pitää varoja, vaikka on toiminut hyvässä uskossa ja vilpittömin mielin, jota mieltä edes KKO ei kiellä... Ja palaa takaisin alkuun.

Miten jäsen voisi pitää saamansa varat?

Ilmeisimmin kaikki klubin ulkomaiset jäsenet saivat pitää rahansa.

Korkeimman oikeuden mukaan rikoksen tuoma taloudellinen hyöty voidaan tuomita menetetyksi, vaikka sijoittaja ei olisi tiennyt rikoksesta tai sen tekijästä. Ratkaisua voidaan selkeänä linjanvetona sikäli, kun otetaan yhtäältä huomioon perustuslain antama suoja omaisuudelle ja toisaalta rikoksella saatu taloudellinen hyöty. Omalla tai toisen tekemällä rikoksella saatu omaisuus ja varallisuus ei kuulu perustuslain antaman suojan alaisuuteen.

Miten jäsenet siis pääsisivät irti alkurikoksesta? Jos lainvoimainen alkurikos on kussakin menettämisseuraamusoikeudenkäynnissä oikeusvoimainen, juttu on loppuun taputeltu, kuten se suurimmalle osalle ihmisiä on ollut jo pitkään.

Alun perin Kailajärvi puolusti vain itseään, ei jäsenistöä. Tästä saattoi seurata ristiriitaa.

Kailajärven puolustuksen olisi tullut ensisijaisesti pyrkiä sijoittamaan klubi Lontooseen (jälkikäteen vrt. Moneybookers) ja kieltää Suomen oikeuslaitoksen tuomiovalta. Ihan Pitkäsen oppien mukaan. Toissijaisesti puolustuksen olisi tullut oikeudessa kertoa, että Wincapita oli closed loop dealing desk -palvelu, jossa vastapuoli olisi ollut olemassa vasta, kun FxTrader-automaatti julkaistaan.

Rahaa klubilla olisi voinut olla vasta sitten, kun ulkopuolinen ja häviävä todellinen vastapuoli valuuttamarkkinoilta olisi löytynyt. Vastapuoli ei tietenkään olisi taannut minkäänlaista menestystä valuuttamarkkinoilla, koska FxTraderiä ei ollut testattu käytännössä. Vaihtoehtoisesti klubin olisi tullut saada klubin jäsenet pelaamaan toisiaan vastaan osta-myy -kaupassa, jolloin osa kuitenkin olisi hävinnyt ja osa voittanut. Oikeushan on jo todennut, että jäsenten ei missään vaiheessa tullut käyttää signaalijärjestelmää itsenäisesti, sillä useimmat jäsenet kokivat helpommaksi ja varmemmaksi ratkaisuksi sen, että WinClub teki kaupat puolestaan.

Tuomion jälkeen Kailajärven olisi tullut hakea tuomion purkua tai tuomion poistamista. On vaikea jälkikäteen vedota sähkökauppadirektiiviin ja kieltokanteeseen, ellei sitä ole missään vaiheessa itse tuonut oikeudessa esille. Vasta klubin jäsenet toivat esille Suomen oikeuslaitoksen tuomiovallan kyseenalaisuuden, siis Pitkäsen oppien mukaan.

Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikai-semmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsotut tosiseikat. Kailajärven olisin tullut tehdä tämä asia, jäsenet eivät olleet alkurikoksessa syytettyinä.

100 % puhdasta jossittelua kaikki. Wincapitan säännöt, sen itsestään julkaisema tieto ja erehdyttämisen salliminen ei vastannut todellisuutta. Sen vuoksi Wincapita oli Kailajärven luoma törkeä petos, ja äänestyksen jälkeen myös rahankeräysrikos.

Anonyymi kirjoitti...

Petteri Järvinen kirjoitti:

"Eivätkö nämä hyväuskoiset ja rahansa menettäneet ansaitse myös oikeutta?"

Ansaitsevat, mutta eivät tule sitä saamaan.
Rikoshyöty tuomitaan poikkeuksetta valtiolle menetetyksi ja rahansa menettäneet voivat RL 10 luvun mukaan(ns. kevennetty korvauksenhakumenettely, lakimuutos keväällä 2013 tapaus Wincapitan vuoksi) hakea valtion varoista korvauksia menetyksilleen Oikeusrekisterikeskukselta.

ORK on ilmoittanut median välityksellä, että saadakseen korvausvaateensa hyväksyttyä, hakijalla tulee olla yksityisoikeudellisen vaatimuksen vahvistava oikeudenpäätös.

Monikaan rahansa menettänyt ja sponsoriaan vastaan korvausvaateensa esittänyt ei ole tullut esittäneeksi vaatimusta tuon em. yksityisoikeudellisen vaatimuksen vahvistavan oikeudenpäätöksen saamiseksi tai, mikäli asianosainen on ko. vaatimuksen esittänyt, käräjäoikeus on jättänyt vaatimuksen käsittelemättä.

Puhelimitse ORK:n virkamies on ilmoittanut, että on turha edes lähettää korvausvaatimusta, ellei kyseistä yks.oik.vaat.vahvistavaa oikeudenpäätöstä ole liittää korvausvaatimuksensa mukaan.

ORK on ilmoittanut mediassa myös, että korvausvaatimuksia ryhdytään käsittelemään vasta siinä vaiheessa kun kaikki konfiskaatiot on saatu perittyä ja kaikki korvausvaateet tullaan käsittelemään yhdellä kertaa, kuten RL:n 10 lukukin ohjeistaa.

Jokainen voi tykönään pohtia, kuinka kauan kestää varattomaksi todetulta henkilöltä periä jopa satojen tuhansien rikoshyötyä valtiolle.

Onkin oletettavaa, että ainakin suurin osa, ellei kaikki, valtiolle menetetyiksi tuomituista rikoshyödyistä tuleekin jäämään pysyvästi valtion haltuun, mikä lienee ollutkin viranomaisten alkuperäinen tarkoitus - puhuihan Jouni Laihokin julkisuudessa ns. "saastuneesta rahasta", joka on tuomittava valtiolle leimaten samalla suurimman osan klubilaisista rikollisiksi muutamaa "sinisilmäistä hölmöä" lukuunottamatta.

Keskusrikospoliisi on puolestaan kieltäytynyt luovuttamasta klubin sisäisiä jäsentilitietoja, joilla tappiolle jäänyt jäsen voisi aukottomasti todistaa ilmoittamiensa menetysten oikeellisuuden.

On vähintäänkin ennenaikaista puhua rahansa menettäneiden tyytyväisyydestä oikeusistuimien päätöksiin tuomita rikoshyödyksi katsottu omaisuus valtiolle menetetyksi.

Voitolle jääneet jäänevät suurin piirtein omilleen, tappion kärsineiden rahat tuomitaan valtiolle menetetyiksi, ellei sitten Pitkänen saa tahtoaan läpi.

Ja sehän ei taas vähääkään helpota rahansa menettäneiden tilannetta.
Pikemminkin päinvastoin.





Petteri Järvinen kirjoitti...

Rahansa menettäneet saanevat moraalista lohtua siitä, etteivät heiltä erehdytetyt varat jääneet muiden klubin jäsenten hyödyksi (jotka eivät itse tehneet mitään voittojen eteen).

Toinen kysymys sitten on, kuinka moni rahansa menettäneistä oli mukana ex-komentaja Hägglundin tavoin puhtaasti opportunistisella asenteella:

"Pelkäsin, että se on pyramidi, mutta ajattelin, että jos se ei vielä menisi nurin", Hägglund selittää. Klubia suositelleet tuttavat olivat aiemmin saaneet jopa kaksinkertaistettua sijoituksensa.

"Olen vaimolle nyt luvannut pysyä lestissä, enkä enää yritä sijoittaa mihinkään", hän kertoo.

HÄGGLUND ON JUTUSSA yhtensä asianomistajana ja on aiemmin ilmoittanut vaativansa menettämiään rahoja takaisin."


Hägglund sijoitti 16 000 euroa kuukausi ennen toiminnan päättymistä. Voi pohtia, oliko hän pyramidin vain oman ahneutensa uhri.

Sama kysymys tulee eteen pian kaatuvassa Onecoinissa. Monet ovat laittaneet rahaa sisään varoituksista huolimatta ja heille on ihan sama, onko kyseessä huijaus vai ei, kunhan itse ehtii myydä ajoissa.

Anonyymi kirjoitti...

"Rahansa menettäneet saanevat moraalista lohtua siitä, etteivät heiltä erehdytetyt varat jääneet muiden klubin jäsenten hyödyksi (jotka eivät itse tehneet mitään voittojen eteen)."

Suo siellä, vetelä täällä.

Hägglundin sponsoria KRP ei onnistunut kirjaamaan esitutkintapöytäkirjaan.
Tavallisen tuulipuvun kohdalla ei epäonnistumisia sattunut.

Villisikajahdissa Turkissa kenraali sai metsästystoveriltaan kuulla klubista ja blogistin esiin tuomin ajatuksin päätti kokeilla onneaan.

Kenraalin edesottamuksia ja lausuntoja (joista osa mennee kirjansa myynnin edistämisen piikkiin) ei voine yleistää koskemaan muita klubiin liittyneitä.

Kailajärven mukaanhan jäsenenä oli mm. silloinen Suomen valtionvarainministeri, jonka jäsenyyden KRP kielsi.

Keskusrikospoliisi pani julkiseen myyntiin n. 3200 jäsenen henkilörekisterin kaikkine mahdollisine identioimistunnisteineen, muiden n. 8 - 9000 jäsenen tiedot on julistettu salaisiksi.

Näin se tasavertainen kohtelu lain edessä toteutuu tässä oikeusvaltiossa.

Anonyymi kirjoitti...

Kommenteista on helppo päätellä ainakin yksi asia: Kailajärven täytyy olla syyllinen - hänen on pakko olla syyllinen ainakin johonkin!

Ei tarvitse olla kovin välkky ymmärtääkseen, ettei kukaan noista kommentoijista ole lukemaan kirjaa, mielipiteet mukailee vanhoja teemoja ( esitutkinta + media + tuomioistuimien päätökset yms )

Onkohan luettu edes kirjan kannen tekstiä?

WinCapita Suomen suurin talousrikos ja pyramidihuijaus vai kaikkien aikojen suurin viranomaisrikos Suomessa?

Jo tuosta otsikoinnista voi päätellä, että sisältö tulisi antamaan aivan uutta pohdittavaa.

Ei kai SE enää kenellekkään ole epäselvää, että Kailajärvi on tuomittu, jokaisen kylän jokainen vanhuskin tietää tämän, HK on ainakin vielä toistaiseksi talousrikoksien ehdoton yksinvaltias Suomessa.

Terve mielenkiinto sen sijaan tulisi kohdistua toiseen otsikon aiheeseen, että kyseessä olisikin Suomen SUURIN viranomaisrikos - tämä oli syy miksi minä ostin kirjan.

Politiikkaa ja talouttakin seuraavana olen huomioinut yli kahden vuosikymmenen aikana, että poliittisista "munauksista" tai talouteemme liittyvistä hölmöilyistä ( siis ylipäätään hallinnon rahankäytöstä )ei koskaan seuraa mitään vastattavaa päätöksen tekoon osallistujille, olipa seuraukset miten katastrofaaliset tahansa.

Tapahtui tässä maassa mitä tahansa, kukaan viranomainen ei koskaan vastaa rikosoikeudellisesti virheiden seurauksista ( veronmaksajat vastaavat kaikesta )

Olisiko liian yltiöpäinen heitto "väittää", että järjestelmä jollain tapaa suojelisi omiaan.

Virastoissa ja hallinnossa asuu kuitenkin inhimillisyys, erehtymisen mahdollisuus tavallisen kuolevaisen asussa.

Tästä lähtökohdasta en siis pidä aivan mahdottomana ajatuksena, että tässä case WinCapitassa todellakin olisi syyllistytty massiivisiin virheisiin - kirjan sisältö puoltaa tätä näkemystä.

Kukaan ei voi kiistää, kirja on hyvin tehty - se vaatii kuitenkin keskittymistä ja aavistuksen verran myös älyä.

Yksi viisas sanoi kerran, että on harmi kun järkeä ei voi opettaa - tämä kirja ei välttämättä ole siis tarkoitettu ihan kaikille, vaikkakin kaikkien olisi hyvä se lukea.

Otetaan B.19.8 TOTEUTETTU MENETTELYTAPA JA SEN VIRHEET

Siitä löytyy 11 kohtaa perusteluja lakipykäliin viittauksineen jne miksi on sattunut moka - olisi hienoa kuulla joltakin, miksi perustelut tai lainkohtiin viittaukset eivät pitäisikään paikkaansa - onko tulkinta siis totaalisen väärä?

Kommenteista päätellen tuntuu, että Pitkänen olisi ihan kujalla asian suhteen - kirjan lukeneena uskallan aavistuksen verran olla toista mieltä.

Otetaan B.26.4 OIKEUSVOIMA / TODISTUSVOIMA

Pari sivua perusteluja teemaan johon joku viittasikin aiemmin omalla tavallaan, kirjan referoidaan kahta OTT:a.

Jos minulta kysytään, kumpaa uskon enemmän (?) kaveria joka työkseen opettaa laki yliopistoissa vai rivi virkamiestä jolla saataisi olla asennevamma ( kirjan mukaan ) -
kummalla lähtökohtaisesti voisi olla laaja alaisempi näkemys laista ja sen tulkinnoista?

Summa summarum: WinCapita ei jätä ketään kylmäksi vielä pitkään aikaan.




Anonyymi kirjoitti...

Lakivaliokunnan sivuilta:

WinCapita-korvauksiin varatun määrärahan riittävyys?
- 8 milj. euron määrärahaesitys on arvio, jonka osuvuutta on vaikea arvioida etukäteen. Korvauksia
on esitetty tähän mennessä 27 milj. euron edestä. Korvausesitysten kokonaissumman odotetaan
kasvavan vielä huomattavasti. Korvattava kokonaissumma tulee kuitenkin olemaan merkittävästi
esityksiä alempi. Tämänhetkinen arvio on, että korvausten määrä nousee 15-20 milj. euroon.
Kuluvana vuonna korvauksia on maksettu 121 000 euroa (VM:n momentti ennakoimattomat
menot). Korvausten maksamisen odotetaan kohdistuvan vuosiin 2016-2019. Wincapita-asiassa
tuomittujen menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta on 31.8.2016 tilanteen perusteella kertynyt
valtiolle (tulomomentille) yhteensä 23 775 204,26 euroa.
- Korvausmomentti 25.01.51 on arviomääräraha. Jos korvauspäätöksiä tehdään enemmän kuin momentilla
on määrärahaa, määrärahaa lisätään lisäbudjetissa tai arviomäärärahan ylityksellä. Kaikki oikeudellisesti
perustellut korvaukset on maksettava.

Ilmeisesti Hägglundin tapauksessa jäisi korvaukset maksamatta. En sitten tiedä pitääkö lopuilta tuomituilta saaada ns rahat vai riittääkö tuomiot, jotta päästään jakamaaan miljoonia

Anonyymi kirjoitti...

>>> Rahansa menettäneet saanevat moraalista lohtua siitä, etteivät heiltä erehdytetyt varat jääneet muiden klubin jäsenten hyödyksi.

Onhan se varmasti näinkin. Oletko kuitenkin parin tekstisi välillä jo unohtanut, että syyttäjä lupasi ajaa tappiolle jääeniden asiaa? Voisiko mitenkään olla niin, että syyttäjä, käräjäoikeudet ja jopa KKO olisivat puhuneet kaksihaaraisella kielellä? Kaikki edelliset ovat luvanneet - viimeksi KKO - että menettämisseuraamuksen täytäntöönpanon avulla hyvitetään niitä, jotka ovat kärsineet vahinkoa samojen rikosten johdosta.

Ei ole mitään näyttöä siitä, etteikö viranomainen toimisi lupaamallaan tavalla. Moraalinen lohtu lienee laiha, jos rahat jäävät valtiolle, joka ei ole jutussa vahingonkärsijä.

>>> Kommenteista on helppo päätellä ainakin yksi asia: Kailajärven täytyy olla syyllinen - hänen on pakko olla syyllinen ainakin johonkin!.... Ei kai SE enää kenellekkään ole epäselvää, että Kailajärvi on tuomittu...

Olet aivan oikeassa: Hannu on lainvoimaisella ja langettavalla tuomiolla kärsinyt rangaistuksensa. Kuten Hannun puolustaja OTT Kavonius on sanonut, Hannu ei ole ihan samanlainen heppu kuin me muut, vaan "kummallinen" tai "eriskummallinen". Hannun ÄO on omien klubin aikaisten, ja jälkeisten, mainosten mukaan 158, joka on korkeampi kuin Albert Einsteinilla. Ongelma on siinä, että neron päässä pyöri hienoja ajatuksia, totuus jäi kertomatta ja häkkyrästä muotoitui törkeä petos. Hannu oli syyllinen.

>>> Tästä lähtökohdasta en siis pidä aivan mahdottomana ajatuksena, että tässä case WinCapitassa todellakin olisi syyllistytty massiivisiin virheisiin - kirjan sisältö puoltaa tätä näkemystä.

Tämä on täysin mahdollista. Kuten täällä on jo muualla kerrottu, kyseeseen voi nyt tulla tarkoituksenmukaisuusperiaate: voiko viranomainen pysäyttää rikollisen toiminnan laittomasti tai lain harmaalla alueella? Jos viranomainen on rikkonut lakia, siitä pitää ottaa opikseen ja tarvittaessa saattaa viranomaisrikolliset edesvastuuseen - eikö niin? Näyttöä viranomaisrikollisuudesta ei kuitenkaan ole.

>>> Kommenteista päätellen tuntuu, että Pitkänen olisi ihan kujalla asian suhteen - kirjan lukeneena uskallan aavistuksen verran olla toista mieltä.

VT Pitkänen on terävä-älyinen ja sujuvasanainen entinen asianajaja, mutta ei sen enempää. Paitsi sitkeä. VT Pitkäsestä voisi toki hienosti tehdä elokuvan, jossa hän apinan raivolla puolustaa asiakkaitaan. On ihailtavaa että puolustaja käyttää jutussa kaikki mahdolliset lailliset keinot ennen ja jälkeen oikeudenkäynnin. Rahaa vastaan, mutta respect.

>>> Pari sivua perusteluja teemaan johon joku viittasikin aiemmin omalla tavallaan, kirjan referoidaan kahta OTT:a.

Osannet kertoa meille muille lyhyesti, mitä mieltä VT Pitkänen on alkurikoksen todistus- ja erityisesti oikeusvoimasta. Ne bis in idem -periaatteen mukaan asiaa ei tutkita uudelleen eri oikeudenkäyntien yhteydessä. Käräjä- ja hovioikeuden tuomarien tehtävänä ei ole eikä voi olla itse pääasian käsittely, jos siitä on jo annettu tuomio. Samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota, ja sama teko voidaan rangaistusten ja oikeusprosessin kannalta tutkia ja arvioida vain kerran.

Viimekädessä aikaisemmassa rikosasiassa annetun tuomion todistusvaikutus uudessa asiassa onkin punnittava tapauskohtaisesti. Onko VT Pitkäsen mukaan siten, että alkurikos ei liity menettämisseuraamuksiin tai että alkurikos pitäisi tutkia aina uudelleen? Jos menettämisseuraamukset ovat peräisin toisen tekemästä rikoksesta, kuten nyt on, alkurikosta ei Suomen lain mukaan voida tutkia jokaisessa uudessa jutussa erikseen.

>>> Wincapita-asiassa tuomittujen menettämisseuraamusten täytäntöönpanosta on 31.8.2016 tilanteen perusteella kertynyt valtiolle (tulomomentille) yhteensä 23 775 204,26 euroa.

Sehän on hyvä alku. Saman lausunnon jatko kertoo, että "kaikki oikeudellisesti
perustellut korvaukset on maksettava".

Anonyymi kirjoitti...

En viitsi lämmittää eilistä huttua. Korjailen tässä vain muutaman väärän väitteen.

”Ei ole mitään näyttöä siitä, etteikö viranomainen toimisi lupaamallaan tavalla.”
Oikeusministeriö on varannut valtion tämän vuoden budjettiin 8 miljoonaa euroa Winkkarikorvauksia varten. Tuskinpa valtio tekee tällaisia varauksia vain hämäyksen vuoksi.

”Hannun ÄO on ....mainosten mukaan 158...”.
Tästä on vain henkilön oma sana.

”...joka on korkeampi kuin Albert Einsteinilla...”
Einsteinin älykkyysosamäärää ei ole koskaan testattu.

”On ihailtavaa että puolustaja käyttää jutussa kaikki mahdolliset lailliset keinot...”
Olisi suotavaa, että oikeudenkäyntiasiamies pitäytyisi totuudessa. Osa varatuomarin teorioista, kuten esim. väite oikeuspaikasta, oli täysin huuhaata. Väärät väiteet pitkittävät prosessia ja siten myös vahingoittavat päämiehen etua.

Anonyymi kirjoitti...

"Korjailen tässä vain muutaman väärän väitteen."

Et sitten kuitenkaan korjannut, vaan katselit kaukaa lillukan varsia ja pyörittelit huttuasi.

Einsteinin ÄO:n on arveltu olevan noin 160 (jopa 200), ja Hannun ÄO on esitutkinta-aineiston pohjalta 158. Uskoo, tutkii ja mittaa, joka haluaa.

Johann Goethen ÄO:n on laskettu olleen 210 molemmin puolin laskentatavasta riippuen, samoin Teslan ja Gaussin, mutta Mensaa ei vielä 17-19-satojen väleillä ollut olemassa.

Anonyymi kirjoitti...

Ei pitäisi esittää tällaista väitettä: "joka ( Hannun ÄO) on korkeampi kuin Albert Einsteinilla.

David Wechsler julkaisi IQ-testinsä 1939. Siinä käänteentekevää oli, että normiaikuisen älykkyys oli määritelty 100:si ja siitä sitten +15/15-pinnaan aina yhtä standardipoikkeamaa kohden erona keskiarvosta.

Samaan aikaan Einstein oli Yhdysvalloissa ja täydessä työn touhussa. Vuonna 1950 hänellä todettiin vaikea sairaus ja muutamaa vuotta myöhemmin Einstein kuoli. Missään ei ole viitettä siihen, että Einstein olisi elinaikanaan suorittanut David Wechslerin testiä. Huomattavaa on, että Einsteinin elinaikana IQ-testaus oli vielä enemmän tai vähemmän kehitteillä.

Ymmärrät varmaan itsekin, että juttusi Goethen, Teslan tai Gaussin älykkyysosamääristä on vailla järjellistä pohjaa.

Mensa ei mitenkään liity aiheeseen.

Anonyymi kirjoitti...

"Mensa ei mitenkään liity aiheeseen."

Totta kai liittyy.

Hannu Kailajärvi:
"Mulla on todistettavasti olemassa kirjallinen dokumentti siitä, että Mensan testien mukaisesti ÄO on 158. Se ei ole kovinkaan heikko. Ja sitten olen käynyt amiksen ohjelmoijakurssin."

Goethe, Tesla tai Gauss olivat myös erittäin älykkäitä, mutta he eivät missään vaiheessa olleet käyneet ohjelmointikursseja. Goethe vain runoili, Tesla kehitti sähköauton ja Gauss pyöri turhanpäiväisten käyrien parissa.

Koko Wincapita olisi jäänyt keksimättä, ellei Hannu olisi luottanut Mensan antamiin yliluonnollisiin älyllisiin voimiin.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/04/07/kulta-hannun-pyramidipeli-kasikirjoitus

Anonyymi kirjoitti...

On se joskus hankalaa... lukekaa tarkemmin (!) unohdin, ette edelleenkään ole lukenut kirjasta ainuttakaan riviä.

Minäpä kerron, kun niin kauniisti pyydetään.

"Osannet kertoa meille muille lyhyesti, mitä mieltä VT Pitkänen on alkurikoksen todistus- ja erityisesti oikeusvoimasta. Ne bis in idem -periaatteen mukaan asiaa ei tutkita uudelleen eri oikeudenkäyntien yhteydessä. Käräjä- ja hovioikeuden tuomarien tehtävänä ei ole eikä voi olla itse pääasian käsittely, jos siitä on jo annettu tuomio. Samasta asiasta ei voida antaa kahta tuomiota, ja sama teko voidaan rangaistusten ja oikeusprosessin kannalta tutkia ja arvioida vain kerran."

En minä mutta kirja - lyhyesti tai pitkästi: B.26.4 OIKEUSVOIMA / TODISTUSVOIMA

"Näyttöä viranomaisrikollisuudesta ei kuitenkaan ole."

ON! B.19.8 TOTEUTETTU MENETTELYTAPA JA SEN VIRHEET

Kirjasta löytyy lisää, helpottaa varmaan käsittämään missä laajuudessa kun lukee kirjan.

Ajattelitteko, että Pitkänen on kirjoittanut puuta-heinää 328 sivua ja heitti huvikseen vähän raflaavamman otsikkotekstin.

WinCapita Suomen suurin talousrikos ja pyramidihuijaus vai kaikkien aikojen suurin viranomaisrikos Suomessa?

Aistin myös jotenkin kommenttien rivien välistä, että kommentoijat pitävät jotenkin moitittavana Pitkäsen toimintaa puolustaessaan edelleen näitä WinCapitan ex-jäseniä.

Kummallista - ihan kun ei saisi olla oikeassa jos sille tuntuu.


Anonyymi kirjoitti...

>Koko Wincapita olisi jäänyt keksimättä,
>ellei Hannu olisi luottanut Mensan antamiin
>yliluonnollisiin älyllisiin voimiin.

Mensako niitä voimia jakelee?

Petteri Järvinen kirjoitti...

Alkurikos, todistusvoima, ne bis in idem... oikeudellisia termejä ja kiinnostavaa pohdintaa juristeille, mutta minua maallikkona kiinnostaa vain yksi asia, johon kirja ei vastaa: mihin miljoonat hävisivät? Kirjan mukaan klubi kävi dealing desk -tyyppistä valuuttakauppaa ja toimi laillisesti. Vertailu maailmalla samalla periaatteella toimiviin valuuttatreidaajiin on harhaanjohtava, sillä voitot maksaakseen meklarin on joko a) käytävä oikeaa valuuttakauppaa muiden osapuolien kanssa tai b) katettava asiakkaiden voitot omista varoista. B-vaihtoehto ei tule kysymykseen, sillä klubilla ei ollut miljoonien alkupääomaa.

Kirjasta ei käy ilmi, mihin suomalaisten klubiin sijoittamat miljoonat hävisivät. Jokseenkin hämäävästi kirja väittää, ettei klubin toiminta päättynyt rahojen loppumiseen, koska tilillä oli vielä viisi miljoonaa poliisin keskeyttäessä toiminnan. Kirja jättää mainitsematta, että klubin vastuut (jäsenille näkyvät voitot) olivat kymmeniä miljoonia. Lukijasta tämä kuulostaa siltä, että klubin toiminta päättyi nimenomaan rahojen loppumiseen. WIF-säätiö (josta kirja ei mainitse sanallakaan) oli viimeinen yritys saada sisään 180 miljoonaa.

Jos muukin osa kirjasta on valikoitua totuutta, miten ei-juristin tulisi suhtautua siihen?

Anonyymi kirjoitti...

´
Varmaan seuraava 'rahoituskierros' 80 miljoonaa sisään ja 78 miljoonaa ulos, edelliskierroksen 60 miljoonaa ulos + 18 miljoonaa 'sijoitustuottoja'. Ja taas olisi rahaa seuraavaan 'rahoituskierrokseen' asti.

Anonyymi kirjoitti...

Kailajärvi halusi luoda vaikutelmaa mystisestä nerosta. Hän oli opiskellut muistitekniikoita ja esitti toisinaan hämmästyneille klubilaisille muistitemppuja. Kailajärvi oli niin lumoutunut omista erinomaisuudestaan, että hän yritti jopa hurmata häntä kuulustelevia poliiseja. Julkisuuteen tuli videoklippi, jossa Kailajärvi piti poliisille luento valuuttakaupasta. Hän yritti myös esittää poliiseille muistitemppua -koomista kyllä - epäonnistui tempussaan surkeasti.

Kailajärvi mainosti itse, että hänen ÄÖ olisi 158. Tämäkin tarina on kovasti kyseenalainen.

Mensa uusi älykkyystestinsä vuonna 2007. Nykyinen käytössä oleva testi ei anna tarkkaa älykkyysosamäärätulosta niille, jotka pääsevät testissä parhaimman prosentin luokkaan. he saavat testissä tuloksen "vähintään 135". Kailajärvi ei ole voinut saada Mensalta todistusta, jossa lukisi 158 -ei ainakaan vuoden 2007 jälkeen.

Aiempi hyväksymisraja Mensaan oli 148 tai yli. Olettaisin, että tällöinkin tulos ilmaistiin vain hyväksymisrajan ylityksenä.

Toinen järjetön tarina klubilaisten piirissä oli Albert Einsteinin älykkyysosamäärä. Sopiva testi kehitettiin vasta 1939. Se oli akateeminen työ, jonka laajempi soveltaminen käynnistyi vasta 50- ja 60-luvuilla. Yhdysvaltain armeija toki testasi alokkaitaan, mutta tuskin on järkevää uskoa, että Einstein olisi ollut alokkaiden mukana testeissä.

Mensa perustettiin Englannissa 1946. Yhdysvalloissa kourallinen ihmisiä perusti paikallisen Mensan 1951 ja 1959 välisen kautena. Einstein oli jo 1950 vakavasti sairas. Ei hän missään Mensan testeissä enää vanhoilla päivillään käynyt.

Miksi siis huudella mitään Kailajärven tai Einsteinin älykkyysosamääristä, jos näillä väitteillä ei ole asiallista pohjaa? Siksi kai, että halutaan vieläkin pitää kiinni myyttisen neron mielikuvasta. Eihän ihminen osaa luopua harhakuvistaan, fiktio on faktaa vahvempi.;)

Anonyymi kirjoitti...

//En minä mutta kirja...//

On mukavaa, että kirja ottaa kantaa asiaan. VT Pitkänen ja KKO ymmärtävät toisiaan.

Oikeusvoimaoppien yksi klassinen sääntö kuuluu, etteivät tuomion perustelut saa itsenäistä, toiseen oikeudenkäyntiin ulottuvaa oikeusvoimaa (Lappalainen). Jos todistusvoimaan vedotaan, siihen liittyvät todistustosiseikat on yksilöitävä, ja oikeudenkäynnin ulkopuolinen selvitys ei ole riittävä, ellei osapuoli saa riitauttaa sitä ja esittää omaa todisteluaan sitä vastaan (Leppänen).

Voitolle jääneet jäsenet haluavat kertoa, että oikeusvoimakin voidaan riitauttaa. Koska jäsenistöltä estettiin väliintulo Kailajärven asiassa, olisi kohtuutonta omaksua sellaista pääsääntöä, että tuomion oikeusvoima ulottuu kolmanteen henkilöön. Voitolle jääneet jäsenethän pitävät itseään kolmantena osapuolena, vaikka oikeuslaitoksen mukaan näin ei olekaan.

Voitolle jääneiden jäsenten mukaan ristiriita syntyy siitä, että olipa Wincapitan ansaintamekanismi mikä tahansa - jos asia on jo muualla ratkaistu - ja väliintulo estetty, voitolle jäänyt jäsen on menettänyt puhevaltansa asiassa pysyvästi. Vakiintuneen käytännön mukaan puhdas taloudellinen intressi ei ole riittävä syy väliintulolle, ja väliintulolla tulisikin olla oikeudellista vaikutusta.

Mikä on se oikeudenmenetys, jonka voitolle jääneet ja rikokseen syyllistymättömät jäsenet ovat kärsineet, kun eivät päässeet ääneen "omassa asiassaan" (lue: sivullisen väliintulo). Ko. jäsenet menettävät Wincapitasta saamansa varat toisen tekemästä rikoksesta, joten oikeudenmenetystä ei voida katsoa tapahtuneeksi.

Wincapitassa voitolle jääneiden perustelut pohjautuvat myös prof. Aarnion lausuntoon: "... mikään rikokseksi arvioitu teko ei ole tehty yksittäisen jäsenen hyväksi ..." Aarnio on katsonut, että jäsenten WinCapitasta nostama tuotto ei ole peräisin Kailajärven syyksi luetusta petoksesta.

Voitolle jääneet jäsenet jatkavat, että direktiivi 42/2014/EU on annettu "rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta". Kohdassa 24 todetaan kolmannelle siirretyn rikoksesta saadun omaisuuden menettämisestä: "...Hyvässä uskossa toimineiden kolmansien osapuolten oikeuksia ei tulisi missään tapauksessa rajoittaa."

Miksi jäsen olisi klubissa kolmas osapuoli, kun on itse klubiin jäsenyyttä hakenut? Kolmannen osapuolen rikoshyödyn menettämisen edellytykseksi on asetettu se, että kolmas osapuoli on omaisuuden vastaanottaessaan tiennyt sen olevan tai vastaavan rikoksella saatua hyötyä tai jos kolmannella osapuolella on ollut perusteltu syy sitä epäillä taikka jos tämä on saanut omaisuuden lahjana tai muuten vastikkeetta.

Jos rikollinen omaisuus on saatu vastikkeetta, se voidaan tuomita menetetyksi myös hyvässä uskossa toimineelta osapuolelta. Rikoshyöty voidaan tuomita menetetyksi keneltä tahansa, joka rikoksesta on hyötynyt (Viljanen). Suomessa edes toisen tekemällä rikoksella ei saa rikastua.

Ne bis in idem näkyy oikeusvoimaan nähden negatiivisena oikeusvoimavaikutuksena. Negatiivinen oikeusvoima estää uuden kanteen nostamisen asiassa, joka on jo lainvoimaisesti ratkaistu (Frände). Todistusvaikutus perustuu vapaaseen todistusharkintaan (Jokela 2004).

KKO 2005:90 ja KKO 2011:58 mukaan aikaisemmassa oikeudenkäynnissä lainvoimaisesti ratkaistulla ennakkokysymyksellä on uudessa oikeudenkäynnissä, jossa sama näyttökysymys on ratkaistavana, vain niin sanottu todistusvaikutus, mutta ei sitovaa vaikutusta. Uudessa oikeudenkäynnissä voidaan uutta selvitystä esittämällä horjuttaa aikaisemmassa oikeudenkäynnissä näytetyiksi katsotut tosiseikat. Jos on näyttöä uusista tosiseikoista tai jos on tapahtunut sellainen perustavaa laatua oleva virhe, joka voisi vaikuttaa lopputulokseen, juttu voidaan ottaa uudelleen käsittelyyn. Teonkuvauksen tosiseikkoja pidetään perusteena sille, milloin rikostuomion oikeusvoima estää uuden syytteen tutkimisen. Se, milloin kysymys on samasta asiasta, ratkaistaan vertaamalla uuden syytteen teonkuvausta aiemman syytteen vastaavaan kuvaukseen.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kailajärven kuulustelupöytäkirja 4.2.2010:

Eilen esillä olleessa viestissä 24.4.2005 03:52 kerrot jäsenelle, että pääsette parempaan tulokseen kuin joku muu sen vuoksi, että "Siksi, kun MINÄ satun olemaan varustettu korkealla älykkyysosamäärällä (158) .. . ". Onko älykkyysosamääräsi todella mitattu / testattu jossain, missä?

En vastaa.

Anonyymi kirjoitti...

>>> Ajattelitteko, että Pitkänen on kirjoittanut puuta-heinää 328 sivua ja heitti huvikseen vähän raflaavamman otsikkotekstin. <<<

Kirja on erinomaista pohdintaa, mutta se ei muuta totuutta. Näytöt on näytetty, ja alkurikoksen lainvoimaisuus kiistaton.

Wincapita oli ensisijaisesti törkeä petos.

>>> Aistin myös jotenkin kommenttien rivien välistä, että kommentoijat pitävät jotenkin moitittavana Pitkäsen toimintaa puolustaessaan edelleen näitä WinCapitan ex-jäseniä. <<<

VT Pitkäsen toiminta ei ole millään muotoa moitittavaa, sillä hän toimii asiassa kirjailijana. Kirjailija saa myös ottaa tietynlaisia taiteellisia vapauksia, tosin tietokirjailija hieman vähemmän.

VT Pikäsen panos voitolle jääneiden jäsenten menettämisseuraamuksissa on ollut "vaatimaton", sillä KKO on tehnyt asiasta ratkaisunsa.

>>> Kummallista - ihan kun ei saisi olla oikeassa jos sille tuntuu.<<<

Tässä tapauksessa kaikki näyttö on riidattomasti esitutkinnan, syyttäjälaitoksen sekä tuomioistuinlaitoksen puolella. Viranomainen on varmasti näin isossa jutusssa oikonut mutkia, julkaissut syyttömien tietoja DVD:llä, julistanut pääepäillyn ennenaikaisesti syylliseksi, syyllistänyt jäsenistöä jne., mutta takautuvasti myös todellinen näyttö on vahva.

>>> Kirjan mukaan klubi kävi dealing desk -tyyppistä valuuttakauppaa ja toimi laillisesti. <<<

Tämä tarina on jälkikäteen keksitty. Dealing-desk tai closed-loop-dealing-desk eivät termeinä esiinny kertaakaan klubin sivuilla tai säännöissä eivätkä myöskään Vantaan tai Helsingin oikeudenkäyntiasiakirjoissa. Termit ovat voitolle jääneiden puolustuksen keksintöä.

>>> Vertailu maailmalla samalla periaatteella toimiviin valuuttatreidaajiin on harhaanjohtava, sillä voitot maksaakseen meklarin on joko a) käytävä oikeaa valuuttakauppaa muiden osapuolien kanssa tai b) katettava asiakkaiden voitot omista varoista. B-vaihtoehto ei tule kysymykseen, sillä klubilla ei ollut miljoonien alkupääomaa. <<<

Kohdassa a) vastapuolta ei ollut, koska sitä ei tarvittu, koska kaikki kauppa oli demo- ja tuotekehitysvaluuttakauppaa. Tämä unohtui kertoa jäsenille.

Kohta b) olisi ajatuksena järjetön, sillä klubi lupasi käydä kauppaa jäsenten puolesta, ei jäseniä vastaan! Klubin tuli olla kussakin samassa kaupassa aina joko ostaja tai myyjä, ei molempia. FxTrader-ohjelma - kävipä kauppaa Wincapita tai jäsenet - kehoitti joko ostamaan tai myymään. Tuottaakseen itselleen mahdollisimman paljon rahaa klubin olisi tullut antaa ns. vääriä vihjeitä ja ottaa minimissään jokaisesta kaupasta spreadin eli palkkio-osuutensa. Valuuttakauppa-alustan pahin mahdollinen vihollinen olisi voittava signaali, koska kaikki voitot maksetaan omasta pussista.

Edellisistä ei ollut säännöissä mitään mainintaa, vaan klubin "tulot" olivat peräisin ohjelmiston myynnistä, liittymismaksuista sekä A-, B-, C- ja X-sarjan lisenssien luovutusprovisioista.

Anonyymi kirjoitti...

15.12.2009

WinCapita-vyyhdin pääepäillyn Hannu Kailajärven avustaja Petter Kavonius uskoo Kailajärven pystyvän lunastamaan lupauksensa huikeita tuottoja tahkoavasta valuuttakauppaohjelmasta. Perusteena on muun muassa hypnoosi, jolla Kailajärvi on lisännyt henkisiä kykyjään.

- Ja lisäksi hän on superälykäs. Hän on myös käyttänyt hypnoosia lisätäkseen henkisiä kykyjään, kuten Youtubesta löytyvältä videolta käy ilmi, Kavonius sanoo.

Anonyymi kirjoitti...

Anonyymi, anonyymin jälkeen toistaa samaa vanhaa virttä joka on todettu, tutkittu, tuomittu ja toistuvasti toistettu jo vuosikausia - ei mitään uutta, tämä tiedetään jo.

Petteri kaipaa kadotettuja miljoonia sekä miettii valikoitua totuutta - joku miettii Mensaa ja Kailajärven muistitemppuja.

Kukaan ei mieti sitä mahdollisuutta, että tässä olisikin ihan oikeasti kysymys hillittömän kokoisesta viranomaisrikoksesta. Koko kirjahan periaatteessa kertoo juuri siitä.

"Kirja on erinomaista pohdintaa, mutta se ei muuta totuutta. Näytöt on näytetty, ja alkurikoksen lainvoimaisuus kiistaton."

Kirjan takakansi:

Tässä kirjassa VIRHEELLISET väitteet kumotaan ja kerrotaan, mikä WinCapita OIKEASTI oli, miten se TOIMI, mihin sen suosio perustui. Kirjassa paljastetaan myös se, miten klubin toiminta loppui vain Suomen viranomaisten Lontoossa SALAISESTI tekemään, sijoitusklubin kaikkien varojen jäädytykseen eikä klubi enää sen jälkeen kyennyt lainkaan toimimaan.

Tuosta voitanee päätellä, jompikumpi on todellakin valikoinut totuutta ja sen, että joko viranomaiset tai Pitkänen on erehtynyt raskaasti.

Miksi tuo varojen jäädytys piti tehdä SALASSA (?) kirjan mukaan viranomaisilla on aina ilmoitusvelvollisuus tuon kaltaisissa viranomaistoimissa.

Petteri Järvinen kirjoitti...

Kukaan ei mieti sitä mahdollisuutta, että tässä olisikin ihan oikeasti kysymys hillittömän kokoisesta viranomaisrikoksesta

Viranomainen voi olla menetellyt väärin, jolloin kyseessä on yksittäisten henkilöiden virkarikos, kuten toimivaltuuksien ylittäminen tms. Se, että koko virkamieskunta olisi yksissä tuumin ryhtynyt tekemään tahallista rikosta vaatisi motiivin. Mikä syy heillä olisi ollut vaarantaa uransa ja oma tulevaisuutensa?

Mahdollinen viranomaisrikos on sitten oman kirjoituksen ja keskustelun aihe. Itseäni kiinnostaa paljon enemmän Wincapita ja jäsenien kadonneet miljoonat - siinä rikos on ilmeinen ja motiivikin helppo nähdä. Wincapitan toiminnassa on myös paljon yhteistä Onecoinin kanssa, jota olen alusta lähtien seurannut.

Lupauksistaan huolimatta Pitkäsen kirja ei kerro, mikä Wincapita oikeasti oli. Keskeiset kysymykset kuitataan joko kysyjän tyhmyytenä (miksi myydä valuuttakauppapalvelua muille sen sijaan että tekisi rahaa itselleen) tai puolitotuuksina (ei kaatunut rahojen loppumiseen, kävi sisäistä valuuttakauppaa).

Anonyymi kirjoitti...

// Kukaan ei mieti sitä mahdollisuutta, että tässä olisikin ihan oikeasti kysymys hillittömän kokoisesta viranomaisrikoksesta. Koko kirjahan periaatteessa kertoo juuri siitä. //

Niin kuin sen kokoinen, että ei näe metsää puilta, vai? Asiasi on ymmärretty, sitä on mietitty ja asia heppoiseksi todettu.

Jutussa oli alkuvaiheessa noin parikymmentä talousrikostutkijaa ja kolme syyttäjää. Määrät ovat vaihdelleet tutkinnan edetessä. Arvaus siis kuuluu, että sekä nämä talousrikostutkijat että syyttäjäryhmä jatkoivat sitä viranomaisrikosta, jonka hallitusneuvos Laiho oli saattanut alulle (tyhmät, ahneet, rikolliset, sinisilmäiset)... Tuo lausunto oli todella ajattelematonta, mutta syytteisiin lausunto ei johtanut.

Kummallista tuossa ek. kokonaisuudessa olisi se, että sammakoita suustaan aikuisten-oikeasti laukonut valtionsyyttäjä Koivisto joutui jättämään paikkansa, koska syyllisti Kailajärven törkeästi ennakkoon. Tuosta viranhoitoa merkittävästi vaikeuttaneesta lausunnosta siis todellakin seurasi välittömät potkut (lue: siirto toisiin tehtäviin).

Esitutkintaviranomainen ja syyttäjälaitos yhdessä kasasivat kokoon näyttöä rikoksesta, ja vastaavasti omalla tahollaan Kailajärvi puolustuksineen kasasi omaa näyttöään. Kailajärven olisi tullut tuntea itse alusta loppuun saakka suunnittelemansa kerho kuin omat taskunsa. Mutta eipä tuntenut, vaan uskottava näyttö omassa asiassa jäi antamatta. Hannulla jäi näyttämättä todeksi, että valuuttakauppaa olisi käyty, omaa valuutta-alustaa olisi ollut, omia meklareita olisi ollut, closed-loop-dealing-desk -palvelua olisi tarjottu, WIF-säätiö olisi perustettu tai että Lontooseen olisi sijoittauduttu. Paljon pieniä ja suuria virheitä ja puutteita.

Kailajärven ja hänen puolustuksensa näyttö oli lopulta sangen vaatimaton siihen näyttöön verrattuna, mitä syyttäjällä oli kasassa. Hannua tuli kohdella Vantaan käräjäoikeudessa lähtökohtaisesti syyttömänä, ja hänen ei tarvinnut osoittaa syyttömyyttään: syyttäjän tuli kuitenkin osoittaa syyllisyys. Ehkä tästä syystä puolustus ei ottanut asiaa tosissaan.

Syyttäjällä tuli olla kasassa Suomen lakiin perustuva näyttö rikoksesta. Näyttö törkeästä petoksesta oli kahdessa oikeusasteessa selvä 3-0 ja 3-0 eikä Korkein oikeus myöntänyt valituslupaa. Sen sijaan rahankeräysrikoksesta tulikin kova äänestys, ja ratkaisu löytyi vasta KKO:ssa äänestyksen jälkeen.

Alkurikoksen tuomarit tekivät vain kolme asiaa: arvioivat näytön ja tarkastelivat näyttöä ainoalla mahdollisella tavalla eli lain ja omantunnon mukaan. Tuomareilta ei voida muuta vaatia, ja jos näin on, he eivät mitenkään ole voineet syyllistyä virkarikokseen. Näin tapahtui myös Helsingin hovioikeudessa.

Sama koskee maakuntien tuomareita. He ovat oman harkintansa mukaan todenneet, että alkurikoksella joko on oikeusvoimaa ja todistusvaikutusta, tai niitä ei ole. Itä-Suomen hovioikeuden tuomarit joutuivat jäsenten asiassa äänestämään, ja hovioikeuden mukaan WinCapitassa voittoja saaneiden sijoittajien ei tarvitse maksaa rikoshyötyä valtiolle, koska syyttäjältä oli jäänyt osoittamatta, mikä osuus voittovaroista oli rikollista ja mikä osa laillisesti saatua. KKO katsoi kuitenkin selvitetyksi, että kyseessä oli yksi ja sama rikosvyyhti, jossa ei ole erotettavissa rehellistä toimintaa ja jossa toisen jäsenen saama rikoshyöty vastaa toiselle jäsenelle aiheutunutta vahinkoa. Hyvin yksinkertaista ja ymmärrettävää.

Erittäin vaikeaa nähdä kollektiivista viranomaisrikosta, sillä näyttö Suomen lakiin perustuvasta rikoksesta puuttuu. Olisi helpompaa saattaa yksittäinen viranomainen leivättömän pöydän eteen, ja siitä varmasti kannattaisi aloittaa. Onko voitolle jäänyt jäsenistö yrittänyt tätä, sillä varmasti jokin virkarikos jostakin löytyisi. Näyttöä vain kasaamaan, ennen kuin rikos vanhenee.

Anonyymi kirjoitti...



jäädytys SALAA: tai ehkä Moneybookersilla oltiin valppaita, kun vähässä ajassa rahaa tuli sisään miljoonia ja virtasi ulos miljoonia. Kun on tätä rahanpesua tai muuta rikollista.

Anonyymi kirjoitti...

"ehkä Moneybookersilla oltiin valppaita, kun vähässä ajassa rahaa tuli sisään miljoonia ja virtasi ulos miljoonia. Kun on tätä rahanpesua tai muuta rikollista."

Esitutkinta-aineiston pohjalta MB:lla oltiin valppaana, mutta ei kuvaamastasi syystä. Syynä valppauteen oli se, että Wincapitan jäsenistöllä oli paljon maksatuspyyntöjä, joihin Wincapita ei lainkaan itse reagoinut.

Anonyymi kirjoitti...



sanomalehti Kalevasta historian havinaa:
->-->Tilaisuudessa oli paikalla pari miestä, jotka kertoivat voittaneensa WinCapitan valuuttakauppaohjelmalla.

"Parhaana vuonna eli 2007 valuuttakauppa tuotti yli puoli miljoonaa euroa, josta maksoin 150 00 euroa veroja. En itse käynyt kauppaa, vaan WinCapitan yhtiökumppanit kävivät kauppaa puolestani. Vuoden 2008 ensimmäisellä viikolla päättynyt sijoitusajanjakso tuotti 728 prosenttia. Huonoin prosentti on 280", kertoo pohjanmaalainen xxxxx. Hän ei halua perhesyihin vedoten sukunimeään julkisuuteen.

Yksityisyrittäjä Ilkka Koivunen säestää, että vain yksi viidestä kaupasta oli tappiollinen. "Alussa sijoitin 1 400 euroa ja kahden viikon kuluttua minulla oli yli 3 000 euroa. Joskus kaupankäynti kesti tuntikaupalla. WinCapitan avulla jaksoin painaa pidempään ja voitot kasvoivat."

Heh on siinä käyty kauppaa jälkeen tulleiden rahoilla. Melkoinen infanity packet ollut 728 %:n tuotolla.

Anonyymi kirjoitti...

Ilkka Koivunen kertoi tuolloin omista valuuttakauppakokeiluistaan klubin ulkopuolella klubin tarjoamaa signaalia hyväksi käyttäen.
Ei liene haitaksi jos kerrottaisiin koko totuus.

Anonyymi kirjoitti...

Viestiketjua lukiessa syntyy vaikutelma, että oikeuslaitostamme pidetään erehtymättömänä ja annettuja tuomioita perusteltuina.

Itseoppineita juristejakin näyttää löytyvän mutta mitä mieltä oikeuslaitoksemme tasosta sekä työmoraalista ovat he jotka ovat istuneet käräjiä ammatikseen vuosikymmeniä.

https://www.youtube.com/watch?v=hKTQAYzH2VQ

Ilmeisesti mustasta saattaakin tulla valkoinen jos "sopivat" henkilöt ovat asialla.

Anonyymi kirjoitti...

Ei se nykyinen taso paljoakaan kyläkäräjistä ole parantunut.

https://www.youtube.com/watch?v=kaBmRrw2Nok

Anonyymi kirjoitti...

Voivoi tuota Petteriä, siltä kun jatkuvasti pettää harkintakyky ?! Amerikan matkallaan heinäkuussa kuvasi vieressä istuvaa, nukkuvaa naisihmistä ja julkaisi sen facesivullaan... ja tietysti kommentoi ikävällä tavalla vieressä istuvaa, jotenkin käy sääliksi tuota Petteriä kun sille aina käy näin.

Anonyymi kirjoitti...


Albaniassa 1990-luvulla "viranomaisrikolliset" puuttuivat liian myöhään pyramidihuijaukseen.

The pyramid scheme phenomenon in Albania is important because its scale relative to the size of the economy was unprecedented, and because the political and social consequences of the collapse of the pyramid schemes were profound. At their peak, the nominal value of the pyramid schemes' liabilities amounted to almost half of the country's GDP. Many Albanians—about two-thirds of the population—invested in them. When the schemes collapsed, there was uncontained rioting, the government fell, and the country descended into anarchy and a near civil war in which some 2,000 people were killed. Albania's experience has significant implications for other countries in which conditions are similar to those that led to the schemes' rise in Albania, and others can learn from the way the Albanian authorities handled—and mishandled—the crisis.

Anonyymi kirjoitti...

Milloinkohan tää Petteri Järvinen älyää lopettaa tuon lässytyksen ja ihmisten kiusaamisen sekä tuomitsemisen samoilla teeseillä. Tällä kertaa mollauksen aiheena Ilkka Pitkäsen kirja. Mikä asiantuntija sinä oikein olet? Sulla ei ole mitään oikeudellista taustaa. Joku pätemisen pakkomielle tässä asiassa sulla on. Olet todella rasittava tapaus. Jahtaat ihmisiä. Loppujen lopuksi tämä asia kuulu sulle pätkän vertaa, etkä tajua siitä yhtään mitään. Esimerkiksi firma ei ole koskaan puhunut 400% tuotoista sivuillaan. Eli valehtelet. Joku henkilö on tuon möläyttänyt ja tiedän kuka mutta en voi kertoa nimeä. Nykyäään media on jopa oudon hiljaa asiasta ja kirjasta ei ole ollut sanaakaan mediassa, mutta onhan meillä tämä Petteri säätämässä. Sanoisin ja pyytäisin, että LOPETA JO TUO LÄSSYTYS.

Anonyymi kirjoitti...

Kuvittteletko olevasi joku poliisi? Tiedoissasi lukee seuraavasti mikäli tuo on oikea Petteri. "Jukka Petteri Järvinen on suomalainen tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti. Hänen kolumninsa ilmestyy kuukausittain Tivi-lehdessä, jota ennen hän kirjoitti sen edeltäjään, Tietokone-lehteen." Pysy noissa aiheissa ja jätä ihmisten mollaaminen mielellään kokonaan pois.